Aina
talvella mieleeni muistuu läheinen luontopolku, jonka takia käydään
siellä enemmän talvella kuin muina vuodenaikoina.
Keväällä ja syksyllä nyt muutenkin se on aina todella
kurainen, mikäli sattumalta kesän aikana kuivuu niin siellä kasvaa
kasvit niin korkeiksi ja pitkospuiden
yli ettei edes
viitsi sinne mennä. Sotkeentuu vaatteet, kompastelen kasveihin ja ne
punkit.
Talvisin
siellä on myös ihanat maisemat, kun järvikin on ihan vieressä,
jonne voi samalla lenkillä piipahtaa, mikäli jäälle uskaltaa
mennä. Mä olen sen verran arka menemään jäälle, että harvemmin
uskallan mennä jäälle, vaikka kuinka olisi jään paksuus mitattu
vaikka 3-metriseksi. Viime talvena taisin uskaltautua pikaisesti
käymään jäällä kahdesti
tai kolmesti. Silloinkin niin, että koiran kanssa vastaan tullut
ehdotti
annetaanko koirien hetki leikkiä jäällä. Rudi
harvemmin innostuu tuntemattomien koirien kanssa leikkimisestä,
mutta sai tutustua kivoihin koiriin ja itselleen itsevarmuutta.
Tänään
ehdittiin
tekemään noin puolentunnin lenkki luontopolulla, ennen töihin
lähtöä. Siksi on kiva mennä iltavuoroon, kun voi lähteä
aamupäivällä valoisan aikaan, sillä silloin voi napata myös
kameran mukaan. Oli sitten lenkki, treenit tai muuten vain napata
kuvia satunnaisista kohteista. Täytyisi nyt erittäin huonosti
liikutun tammikuun jälkeen lähteä taas tassuttelemaan niitä
meidän
normaaleja lenkkejä ja alkaa ulkoiluttamaan kameraa enemmän.
Uskaltaiduin päästää Rudin irti luontopolulla pitkästä aikaa, kun aina ei voi olla varma minkälaisia koiria sattuu vastaan tulemaan. Rudikaan kun ei aina tottele käskyä niin hyvin kuin osaisi, jos toteaa koiran olevan sen mielestään kiva. Siksi välttelenkin pitämästä Rudia irti paikoissa, joissa on mahdollista tulla yllättäen koira vastaan tai on muuten ahdasta ohittaa. Nykyisin kun Rudi tahtoo mennä kovin kaukana musta ja tuolla mutkaisella luontopolulla ei niin helposti kaukaa huomaa toista koiraa. Yleensä tulee nimittäin huudeltua todella ajoissa Rudi luokse ja hihnaan. Kun en itsekään tykkää, että Rudin iholle ryntää tuosta vain koira niin en myöskään tykkää siitä, että Rudi tekee niin muillekaan.
Uskaltaiduin päästää Rudin irti luontopolulla pitkästä aikaa, kun aina ei voi olla varma minkälaisia koiria sattuu vastaan tulemaan. Rudikaan kun ei aina tottele käskyä niin hyvin kuin osaisi, jos toteaa koiran olevan sen mielestään kiva. Siksi välttelenkin pitämästä Rudia irti paikoissa, joissa on mahdollista tulla yllättäen koira vastaan tai on muuten ahdasta ohittaa. Nykyisin kun Rudi tahtoo mennä kovin kaukana musta ja tuolla mutkaisella luontopolulla ei niin helposti kaukaa huomaa toista koiraa. Yleensä tulee nimittäin huudeltua todella ajoissa Rudi luokse ja hihnaan. Kun en itsekään tykkää, että Rudin iholle ryntää tuosta vain koira niin en myöskään tykkää siitä, että Rudi tekee niin muillekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti