31 tammikuuta 2018

On silti mulla takiasi aina sydän vähän kallellaan.

Jos se ei ollut sitä jo tarpeeksi aiemmin niin nyt vasta onkin. Näin otsikkoon viitaten.

Reilu kaksi kuukautta on nyt aikaa siitä, kun käytiin luustokuvissa ja lopetettiin agility. Ehkä nyt voisi koota hiukan ajatuksia sen suhteen, vähän fiksummin kuin silloin osasi. Silloin meni jonkinmoiseen shokkiin, kun semmoista tulosta ei vain osannut odottaa. Koira ei kuitenkaan ollut oireillut mitenkään muuten kuin jumiutui helposti selästä, mutta se nyt olisi voinut johtua muistakin syistä. Rudin laitoin silloin pariksi päiväksi pumpuliin ja aloin seuraaman jokaista liikettä, kieltäen heti kaikki muut kuin kävelyn, istumisen ja makaamisen.

Lopulta oli pakko myöntää, että Rudista ei vain ole sellaiseksi sohvaperunaksi, joka lenkkeilee pelkästään hihnassa lyhyitä lenkkejä loppuelämänsä. Rudin pää ei vain kestäisi sellaista. Ei siitä todennäköisesti ihan mikään hirviö tulisi, mutta nytkin on huomannut, että todella energisenä ja tylsistyneenä saattaa kotilenkeillä rähähtää vastaantulevalle herkemmin tai alkaa kantamaan eteisestä kenkiä olkkariin, nostaa lelut lelukopista ja hakea vaatteita pyykkikorista. Eikä tähän tarvita kuin kaksi tai kolme päivää vapaata.

Tulin siihen tulokseen, että Rudi saa elää tavallista elämää niin kauan kuin jalka kestää. Edelleen painotan sitä, että mielummin hiukan lyhyempi ja superhauska elämä kuin hiukan pidempi ja tylsä. Koira kun ei tiedä miksi se ei saa tehdä jotain asiaa. En tietenkään ala sitä yllyttämään tekemään mitään korkkiruuvihyppyjä tai muutakaan fiksua, en taida enää kurre tai takatassuilla pyörähtäminenkään olla hyväksi. Katsellaan mihin tilanne kehittyy ja edetään sen mukaisesti. Vielä niihin puolenvuoden välein annettaviin pistoksiin voin lähteä, mikäli tilanne sitä joskus tulevaisuudessa vaatii, mutta en joka päiväiseen kipulääke-annoksiin.

Mutta. Rudi saa treenata samanlailla rally-tokoa ja tokoa, tulevaisuudessa myös nosea ja doboa. Toki dobossa on joitain liikkeitä joita ei suositella tekemään, jonka takia mennään alkeis -ja jatkokurssille, kun sopiva ajankohta ja ryhmä löytyy. Käydään nyt ainakin kerran uimassa, kun sain jouluna lahjakortin uimalaan. Viime heinäkuusta ollaan käyty kuukausittain joko hierojalla tai fasciakäsittelyssä. Aiemmin toki myös hierojalla, mutta hitusen harvemmin, n. 2-3kk välillä. Lisäksi Rudin kanssa lenkkeillään aivan samanmoisesti kuin aiemmin. Tehdään normaaleita pitkiä lenkkejä useamman kerran viikossa, niin tutuilla kotikulmilla kuin luontopolulla, metsässä ja pellolla. Rudi saa leikkiä ulkona tuttujen koirakavereiden kanssa, kun oppi viime vuonna vähän leikkimään toisten kanssa. Tosi nätisti ja rauhallisesti se leikkii, mutta leikkii kuitenkin. Olin vähän yllättynytkin tästä! Ulkona saa leikkiä mm. pallolla tai frisbeellä omaan tahtiin tai ei niin kauas heitettynä/potkaistuna.

Pidän etenkin kisapäivien, mahdollisten dobotuntie, palloleikkien ja muiden vähän enemmän fyysisten päivien jälkeen vähintään yhden lepopäivän, ehkä toisenkin mikäli tilanne vaatii. Nykyisin meidän treenit (toko, rally-toko) ovat enemmänkin täsmätreenejä, joten teen 5-10min treenejä 1-2 kertaa päivän aikana, joten lepopäivät muokkautuvat niissä tilanteen mukaan.

Ruokinta ei tule sen enempää muuttumaan kuin, että saa nyt Avital-nivelvalmistetta sekä lohiöljyä. Löysin myös tekstin siitä, että naudanlihaa ei suositella antamaan, koska saattaa aiheuttaa nivelissä tulehduksia. Mene ja tiedä, mutta saa nyt ainakin syödä ne naudanlihat mitä pakastimessa on.



2 kommenttia:

  1. Tsemppiä Rudille ja omistajallekin! Tiedän hyvin ton tilanteen, sillä mulle oli reilu neljä vuotta sitten ihan samanlainen shokki, kun Myrnin lonkat kuvattiin ja sieltä löytyi E-lonkkien lisäksi lievää nivelrikkoa. Myrn on elänyt kuitenkin siitä lähtien ihan normielämää, aksa jäi pois mutta muuten ei pahemmin menoa rajoitella. Heinäkuussa tulee kuusi vuotta täyteen ja kun koiraa katsoo, ei uskoisi lonkkien olevan niin huonot. 2016 käytiin uusintakuvissa, joissa nivelrikon todettiin edenneen, mutta oireilua ei ole edelleekään ollut ihan satunnaista perässävedettävyyttä lukuunottamatta. Sekin saattoi johtua valeraskaudesta, mistäpä sen tietää. :)

    Nivelrikkokoirilla ei kannata turhan usein ihan totaalilepopäiviä pitää, sillä tasainen liikunta on parempi kuin yhtäkkiset muutokset esim. lenkkien pituudessa. Meillä lepopäiviä pidetään ehkä kerran kuussa, yleensä hierontapäivänä ja joskus muuten vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Voi että, teilläkin on noin harmillinen tilanne. Nämä ovat kyllä tosi ikäviä juttuja! Ihana kuitenkin kuulla, että teillä on sillain yhtä onnekas tilanne kuin meilläkin, että oireita ei ole ollut.

      Ihan totaalilepopäivää en ajatellutkaan, ellei nyt ole aivan pakko jostain syystä. Lenkit tehdään normaalin pituisina miten ollaan totuttu tekemään, mutta näin lepopäivinä hitusen rauhallisemmalla tahdilla. Ei vaan silloin treenata mitään lajia. Kun juurikin hieronnan/fasciakäsittelyn jälkeen täytyy olla 1-2 päivää rauhallisesti sekä kisapäivien jälkeen olen tykännyt pitää vähän rauhallisemman päivän. Eihän tuota toki voinut tietää, kun en sen enempää sitä avannut. :)

      Poista