28 syyskuuta 2017

Shelttilenkillä

Viikko taaksepäin lähdettiin ensimmäistä kertaa koskaan shelttilenkille, kun vihdoin aika ja paikka sopi. Kerrankin yksi päätti kysellä sheltti-ihmisiä lenkille samalle paikkakunnalle, jossa itse asun. Aiemminkin on tullut pohdittua, että olisi enemmän kuin kiva lähteä joskus lenkille mukaan. Toisaalta harvemmin kuitenkaan en ole edes harkinnut lähteä, koska paikat ovat olleet yleensä aina samoja. Se tarkoittaisi meille aina toiselle paikkakunnalle lähtöä ja tiedossa olisi vähintään kaksi bussinvaihtoa sekä paikasta riippuen jonkin verran käveltävää. Pelkästään matkaan menisi aivan liikaa aikaa, keskimäärin puolitoistatuntia , vaihdoista riippuen, enkä viitsi kiusata Rudia pitkillä bussimatkoilla tai monilla vaihdoilla, kun toinen niissä vielä pelkää. Lyhyet matkat olisivat toki asia erikseen.  Helpottaisi kyllä kohtalaisesti elämää, jos olisi auto tai edes kortti.

Harmillisen vähän shelttejä saatiin paikalle, Rudi mukaan laskettuna neljä. Metsälenkki on silti metsälenkki. Toisaalta ehkäpä pienempi lauma on tuolle hieman ujolle omantiensä kulkijalle vähän parempi kuin todella iso lauma. Etenkin jos moni tulee samaan aikaan moikkaamaan tai haastamaan leikkiin. Rudi lämpenee uusille koirille suhteellisen hitaasti, vaikka ei se ole tähän mennessä vihainen ollut koskaan. Hiukan ujo vain ja vain harvoja ja valittuja haastaa leikkimään tai lähtee mukaan juoksentelemaan laumaan. Nytkin Rudi väisteli muita hepuloijia ja jäi muutaman kerran yllättävän paljon meistä, kun oli pakko jäädä nuuskimaan jotakin hyvää tuoksua. Pari kertaa piti pysähtyä hetkeksi huutelemaan ettei ole pian niin hurjasti jäljessä, että lähtee väärään suuntaan tai muuten löydä meitä. Yllättäen jätti irtiollessaan rauhaan ”hänen muijansa”, johon rakastui vähän turhankin hurjasti rally-tokotreeneissä kesällä. Joskin hihnassa ollessaan ei meinannut pysyä housuissaan, kun ympärillä oli kolme ihanaa tyttöä eikä päässyt itsenäisesti menemään omia menojaan.

Lenkin jälkeen kotona oli havaittavissa varsin väsynyt nelitassuinen, joka ei meinannut malttaa pysyä tassupesulla ollenkaan ja pesun jälkeen tassutteli suoraan mammimaan. Silti ei heti malttanut laittaa päätä lattiaan vaan nuokkui jonkin aikaa. Ruoan jälkeen simahti kyllä muutamaksi tunniksi ennen lyhyttä iltalenkkiä. Seuraavana aamuna ei ollut yhtään valmis heräämään normaalia aiemmin, vaikkei se kovin paljoa aiemmin ollutkaan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti