28 syyskuuta 2017

Shelttilenkillä

Viikko taaksepäin lähdettiin ensimmäistä kertaa koskaan shelttilenkille, kun vihdoin aika ja paikka sopi. Kerrankin yksi päätti kysellä sheltti-ihmisiä lenkille samalle paikkakunnalle, jossa itse asun. Aiemminkin on tullut pohdittua, että olisi enemmän kuin kiva lähteä joskus lenkille mukaan. Toisaalta harvemmin kuitenkaan en ole edes harkinnut lähteä, koska paikat ovat olleet yleensä aina samoja. Se tarkoittaisi meille aina toiselle paikkakunnalle lähtöä ja tiedossa olisi vähintään kaksi bussinvaihtoa sekä paikasta riippuen jonkin verran käveltävää. Pelkästään matkaan menisi aivan liikaa aikaa, keskimäärin puolitoistatuntia , vaihdoista riippuen, enkä viitsi kiusata Rudia pitkillä bussimatkoilla tai monilla vaihdoilla, kun toinen niissä vielä pelkää. Lyhyet matkat olisivat toki asia erikseen.  Helpottaisi kyllä kohtalaisesti elämää, jos olisi auto tai edes kortti.

Harmillisen vähän shelttejä saatiin paikalle, Rudi mukaan laskettuna neljä. Metsälenkki on silti metsälenkki. Toisaalta ehkäpä pienempi lauma on tuolle hieman ujolle omantiensä kulkijalle vähän parempi kuin todella iso lauma. Etenkin jos moni tulee samaan aikaan moikkaamaan tai haastamaan leikkiin. Rudi lämpenee uusille koirille suhteellisen hitaasti, vaikka ei se ole tähän mennessä vihainen ollut koskaan. Hiukan ujo vain ja vain harvoja ja valittuja haastaa leikkimään tai lähtee mukaan juoksentelemaan laumaan. Nytkin Rudi väisteli muita hepuloijia ja jäi muutaman kerran yllättävän paljon meistä, kun oli pakko jäädä nuuskimaan jotakin hyvää tuoksua. Pari kertaa piti pysähtyä hetkeksi huutelemaan ettei ole pian niin hurjasti jäljessä, että lähtee väärään suuntaan tai muuten löydä meitä. Yllättäen jätti irtiollessaan rauhaan ”hänen muijansa”, johon rakastui vähän turhankin hurjasti rally-tokotreeneissä kesällä. Joskin hihnassa ollessaan ei meinannut pysyä housuissaan, kun ympärillä oli kolme ihanaa tyttöä eikä päässyt itsenäisesti menemään omia menojaan.

Lenkin jälkeen kotona oli havaittavissa varsin väsynyt nelitassuinen, joka ei meinannut malttaa pysyä tassupesulla ollenkaan ja pesun jälkeen tassutteli suoraan mammimaan. Silti ei heti malttanut laittaa päätä lattiaan vaan nuokkui jonkin aikaa. Ruoan jälkeen simahti kyllä muutamaksi tunniksi ennen lyhyttä iltalenkkiä. Seuraavana aamuna ei ollut yhtään valmis heräämään normaalia aiemmin, vaikkei se kovin paljoa aiemmin ollutkaan.





27 syyskuuta 2017

Tampere RN


Puolitoista viikkoa sitten tuli pyörähdettyä jälleen näyttelyissä. Tällä kertaa vuorossa Tampere RN, jonne oli ensimmäistä kertaa meidän näyttelyuralla vaihtunut tuomari. Minähän en tuomareista mitään tiedä enkä osaa valita niitä "oikeita" tuomareita, vaan yleensä kierrän lähinäyttelyt ja lähden vähän kauemmas pyydettäessä. Ei, en ole ollenkaan näyttelyihminen. Ainoa mitä halusin alunperin Rudille saada oli harrastus-H ja ensimmäisistä näyttelyistään sai heti EH:n.

Vaihteeksi luvattiin sadetta, jolloin taas mielessäni kirosin mielessäni sen miksi olinkaan ilmonnut Rudin näyttelyyn. Sateessa voi rally-tokoilla ja juosta agissa, mutta näyttelyt kun muutenkin omasta mielestäni ovat boring niin oli ketutus kohdillaan. Vaan eipä satanut meidän aikana, mutta nurmikko oli ihanan vetinen ja mutainen. Tulipa vielä laitettua melko uudet valkoiset tennarit jalkaan, kun ovat tällä hetkellä ainoat vähän enemmän vettäpitävät kengät. Muissa on joko reikä tai niin matalat, että olisivat olleet heti märät. Kehässä pyöriessä meinasi jäädä vielä kenkä mutaan kiinni, haha. Rudi kuitenkin tassutteli nätisti ja näytti jopa korvat!

Vähän tuppasi jännittämään mitä sieltä tulee, kun viime kertainen H jäi vähän kummittelemaan. Silti tulosta odottaessa oli fiilis, että tuomari oli jonkin verran Rudista tykännyt, kun pöydällä jäi hetkeksi höpöttelemään sille eikä siihen mennessä jäänyt siten höpöttämään. Erinomainen tuli, jolloin ensimmäistä kertaa näyttelykehässä avasin suuni Rudille tyyliin "No vau miten hieno". :D Erinomainen tuli myös neljälle muulle AVO-luokan sheltille, joten tulipa heitettyä, että meidät kätellään pihalle ja niin siinä kävikin.


Carl-Gunnar Stafberg, Ruotsi

 Trevlig helhet bra framhunds huvud. Om bra ögon och öron kort hals. Lite framskjutet skjulduparti om. Längdt något rak bak om päls/pils. Rör sig ok.
AVO-ERI


26 syyskuuta 2017

Videokooste kesän agilitytreeneistä.

Hienosti jäänyt näpyttelemästä myös kolmen kuukauden agilitytreenitkin. Turha kai niistä kuitenkaan sen enempää enää on näpytellä, kun ei näin pitkän ajan jälkeen enää kunnolla muista. Laitettakoon silti muistoksi mitä siellä treeneissä ollaankaan tehty. Jotenkin itse ainakin huomaa vain näiden kolmen kuukauden aikana ehkä jonkinmoista pienen pientä kehitystä eteenpäin. 



25 syyskuuta 2017

Shetlanninlammaskoiran siistiminen.

Pyörähdettiin eräänä toukuisena keskiviikko-iltana shelttitapaamisessa, kun aiheena oli sheltin trimmaaminen. Melkoisen kylmä ja vaihtelevasti lumisateinen ja poutainen. Jokainen halukas sai laittaa shelttinsä pöydälle saaden neuvot juuri oman sheltin siistimiseen. Näpyttelin sormet kohmeessa samantien muistiinpanot puhelimeen, jotta mitään oleellista ei unohdu. Vihdoin sain aikaiseksi ne näpytellä myös koneelle, joskin pieniä lisäyksiä tullut muiltakin neuvojilta. Lisäksi saatiin muutenkin vähän vinkkejä miten valmistautua näyttelyyn.



• Kun korvia haluaa lähemmäs leikkaa reunoilta eikä oteta korvien välistä (leveä kallo).
• Kun korvien väliä haluaa suuremmaksi leikataan niiden välistä eikä sivuilta ollenkaan.
• Pään reunoilta ei välttämättä tarvitse leikata ollenkaan.
•  Korvien reunoilta kärkikolmannekselta reilusti. Leikataan niin, että jää n. puolisenttiä ihoon.
• Korvien sisäpuolelta vain mikäli on raskaat korvat. Korvan voi taittaa myös puoliksi ja leikata tasaisiksi niin samalla tulee leikattua sisäpuolelta yli tulevat karvat tasaiseksi myös.
•  Kintereissä karvaa maksimissaan jalan paksuus. Leikataan suoraan, vinottain tai pyöreästi riippuen kulmauksista. Rudilla pyöreästi, koska hieman korkea kinner.
•  Harjataan jalkojen etupuolelta karstalla karvat ylöspäin, jotta näyttää paksummilta. Rudilla ei välttämättä tarvitse.
•  Tassut ovat aina soikeat, joten leikataan sen mukaisesti. Painetaan kynsiä vähän alaspäin ja leikataan. Päältä nostetaan karvoja ja laiketaan viistosti.
• Jarruvarpaaseen asti leikataan viistoon laittamalla karvat suoraan isoon anturaan asti. Näin yhdistyy nätisti pitkiin karvoihin.
• Tassuvälit leikataan anturoiden yli tulevat karvat. Estää tulehduksia ja vähän myös liukastumisia sisällä.
•  Turkkia ei saisi harjata koskaan kuivana, koska se katkeilee. Se kastellaan aina hieman suihkuttamalla suihkupullolla ennen harjausta.
• Hyvä trimmausväli on kaksi viikkoa ja viimeistään viikkoa ennen näyttelyitä ettei näytä liikaa trimmatulta.

.

23 syyskuuta 2017

Shelttien rally-tokon rotumestaruuskisat 2017

Aloittaessa kisaamaan uudelleen, päätin ettei ainakaan toistaiseksi kisata kovin usein. Mielummin harvakseltaan, ihan maksimissaan kerran kuukaudessa. Ei enää monia kisoja kuukauden aikana, vaikka fiilistä olisikin.  Ainakin toistaiseksi koen, että on itselleni parempi kisata harvemmin, sillä selkeästi pystyn olemaan samanmoisella fiiliksellä kuin treeneissä eikä jännitäkään niin paljon kuin aiemmin. Eikä silloin Rudikaan huomaa tilanteessa erilaista, kun en sitä itse näytä.

Seuraava kisa jota aloin heinäkuisen kisailun jälkeen aloin pohtimaan oli shelttien ensimmäiset rotumestaruudet. Tätä kisaa tuli silti pohdittua hyvin tarkkaan ennen ilmoittautumisen alkamista, sillä kyseessä kuitenkin oli rotumestaruus. Pohdin kykenenkö myös niissä samaan fiilikseen radalla kuin ns. normaalissa kisassa. Otin riskin ilmoittaessani, mutta jokin vain käskin ilmoittamaan.





Ja kävi näin! Tein kaiken niinkuin treeneissä tein. Rudi sai kaukana katsoa hihnassa rataantutustumista, tein neljä liikettä ja hetki kontaktia sivulla, katseltiin suorituksia ja ennen astumista kehään kysyin "mennäänkö tekemään rally-tokoa?". Sillon ensimmäistä kertaa Rudin silmät alkoivat loistaa niinkuin aina ennen treenejä kysyessäni samaa. Melkoinen jännitys oli ennen omaa vuoroa, mutta tuo tilanne vei kaiken jännityksen jonnekkin todella kauas. Mentiin radalle tehden hauskaa rallya. Rudi oli äärettömän iloinen, se todella halusi tehdä. Molemmilla oli yhtä kivaa radalla. Ensimmäistä kertaa koskaan kisatilanteessa. Maalissa teki mieli rutistaa Rudia todella isosti, vaikka tiesin ettei ihan putkeen mennytkään. Edessä oli vielä käytösruutu, joten oli pakko kehua vain todella pienesti, ettei mene vain pelkäksi haisteluksi. Käytösruudussa nenä kävi maassa, mutta ei mielestäni niin hurjasti, että pisteenvähennyksiä olisi mennyt. Aiemmin ei ole niin pienestä mennyt. Radan jälkeen Ruu sai ison halin ja palkan.

Alku meni todella hienosti, mutta hypyllä Rudilla lähti vähän lapasesta ja jatkui loppuun asti. En halunnut pilata tuota fiilistä uusimalla kuin merkin, sillä se on ainut jonka voi Rudin kanssa uusia. Aiemmin Rudi on uusimisessa osannut mennä nätisti merkille, mutta ei tällä kertaa, mutta ei se haittaa. Pääasia oli tuo fiilis, joka radalla oli! Tuota fiilistä ollaan haettu ihan älyttömän kauan. Tähän asti olen suoraansanottuna kiduttanut itseäni kisoilla, miettien miten joku voi oikeasti sanoa kisaamisen olevan hauskaa.

Tuomari: Hannele Pirttimaa
Aika: 2:43:73
Virheet: 3. -1AS, 8. -1AS, 9. -10TVÄ (ylim. pyörähdys), 11. -3UUSI & -3TVÄ, 13. -1KONTR, 17. -1VINO & -1TVÄ, 18. -10TVÄ (ylim. pyörähdys) ja yleisvaikutelmasta -2 (kunniakierros merkillä) &  Käytösruutu -1 PY
Tulos: 0 (66p.)
Kommentti: "Hyvä, vauhdikas rata"


22 syyskuuta 2017

Shelteille temppurataa.

Tänä vuonna ollaan vähän suunniteltu erilaisia teemoja jokaiselle shelttitapaamiselle, jotta saa halutessaan tehdä muutakin kuin vain hengata. Heitin ilmoille, että voisin tehdä tämän vuoden shelttileiriltä tutun temppuradan uudelleen. Hirveästi kun noita temppukylttejä löytyy tein neljä neljän tempun rataa vierekkäin. Muutama tuttu tehtävä leiriltä ja muutama uusi, mikäli paikalle sattuisi tulemaan leiriläisiä. Näiden lisäksi löytyi houkutusten highway sekä "naminetsintäpiste", jossa laitettiin jogurttipurkkien alle nameja. Kivasti saapui shelttejä paikalle ja kivasti myös temppuradalla kävi shelttejä. Alla vielä muutama kuvanen.





21 syyskuuta 2017

Rally-tokokisat 09.07. & 06.08.

Todella pitkän pohdinnan ja harkinnan jälkeen uskaltauduin ilmoittaa meidät virallisiin rallykisoihin.  Treenit olivat alkaneet olla taas kivoja eikä epävirallisista rallykisoistakaan jäänyt kamalaa fiilistä vaan oikeastaan hyvä fiilis. Eikä sekään saanut ärsyttämään, vaikka Rudi menikin käytösruudussa istumisesta maahan. Ainoastaan jäin pohtimaan miten tulee käymään käytösruudussa sisällä, jos ulkonakin oli niin hyvät tuoksut, että sai pojan menemään maahan. Kun sain seuraavissa epiksissä* ennen virallisia Rudin reagoimaan siihen mitä sille sanoin, vaikka tuoksuja olikin, antoi se jo vähän luottoa tulevaan.





Pyrin tekemään tällä kertaa kaiken suunnilleen niin kuin treeneissäkin tehdään. Hyvissä ajoin ennen omaa vuoroa otin Rudin pois häkistä, katseltiin mitä hallissa tapahtui, jäin välillä katsomaan muiden suorituksia ja otettiin pari muutaman liikkeen sarjaa. Hiukan ennen omaa vuoroa jännitti, mutta odottaessa lähtölupaa kaikki jännitys vain katosi. Vähän silti hirvitti tuo alku, liikkeestä seiso kierrä koira ja heti perään sarjahyppy. Melkoinen agilitykoiralle. Sarjahyppy olikin yllättävänkin rauhallinen ja Rudi reagoi heti hypyn jälkeen käskyyn. Ensimmäistä kertaa Rudi oli noin iloinen kehässä, piti häntää ylhäällä, kontakti pysyi hyvin ja se marssi!! Viime syksynä mun takia myös Rudi ei halunnut tehdä mitään, häntä oli matalana, korvat eivät olleet mukana ja kontakti tippui samantien. Radalla nähtiin kuintenkin pientä epävarmuutta ja vähän isompaakin epävarmuutta. Edessä peruuttaminen oli tällä kertaa todella todella vaikea, mutta laitoin sen ihan jumien piikkiin.  Silti olen todella tyytyväinen suoritukseen.

Tuomari: Hannele Pirttimaa
Aika: 3:00:69
Virheet:1. -1 PY, 4. -1 TVÄ, 10. -1 TVÄ, 11. -3 UUSI & -10 TVÄ (vino + matka), 13. -10 TVÄ (kävi väärällä puolella)
Tulos: 72p./100p.
Kommentti: "Hieman haukkumista. Vauhdikas rata."





Kuten mainitsinkin aiemmassa postauksessa* oli hieno juttu, että sai esittää toiveen luokkajärjestyksestä ja joka vielä toteutui! Siinäkin mielessä oli huippua päästä kisaamaan aamusta ennen näyttelyitä, että sai kaverilta vähän energiaa pois, jotta olisi näyttänyt liikkeensä edes vähän paremmin. Sade (ylläriylläri) pilasikin tosiaan sen.

Kerrankin olin ainakin melkein fiksu ja laitoin virheet suoraan videoon. Ehkäpä tästä eteenpäin voisi tehdä aina noin niin ei tarvitse etsiä miljoonia vuosia hukkuneita papereita. Vuorossa tosiaan oli kolmas ja viimeinen osakilpailu epävirallisessa rallycupissa. Pienissä paineissa suorittettin rata, kun tarvitsi muistaakseni vähintään 86 pistettä, jotta voitettaisiin. Ratapiirrosta tutkiessa heitin ilmoille, että "ainakin tosta ja tosta tulee -10 ja toi ja toi on melkoisen paha Rudille".  Ennen omaa vuoroa pystyin kuitenkin suurin piirtein nollamaaan ajatukset, mutta pienoinen jännitys jäi ja siitä sainkin pienen kommentin kommenttikenttään.

Rudi oli vähän vaisumpi kuin edellisissä kisoissa, meni vähän vinoon eikä ihan malttanut kuunnella. Johtui todennäköisesti omasta pienestä jännityksestä. Isoimmaksi ongelmaksi koitui jälleen edessä peruuttaminen. Edelleen ne jumit, ne jumit. Ei saatu ensimmäisellä hieronnalla täysin jumeja auki. Loppuradasta kuitenkin vähän jo ilostui, kun oma jännityskin alkoi vähenemään. Täytyisi vain pysytyä olemaan itse samalla fiiliksellä kuin treeneissä niin tulisi samantien tuloksia.

Tuomari: Mimoza Vierikko
Aika:   2:55:00
Tulos: 90p./100p. ja sij. 1/4
Kommentti: "Kiva rata, ohjaaja jännittää turhaan"
Kokonaistulos cupista: 292.2p. ja 1. sija!!



IMG_5840

20 syyskuuta 2017

Valkeakoski KR & Nokia RN



Valkeakoskelle tuli lähdettyä suoraan epävirallisen rally-tokokisan jälkeen. Siitä ja heinäkuun virallisesta kisasta lisää, kunhan löytäisin vain videot jostakin kätköistä. Kivasti kuitenkin kuunneltiin toivetta siitä, että MES-luokka voisi olla aamusta, jotta ehditään molempiin. Kivasti sää oli melko kiva (= sateetonta)  aamusta, jolloin sai olla sisällä, mutta heti kun lähdettiin siirtymään sisältä ulos ja paikkakunnalta toiselle alkoi satamaan. Sade vain paheni lähentyessä kohdetta ja shelttien kehän alkua. Kun satoi niin hurjasti ja kehään ilmestyi kaksi melkoista lätäkköä tiesin, että Rudi ei suostuisi näyttämään parastaan. Ryhmässä seisottaessa ei pysynyt paikallaan ollenkaan vaan pyöri yritti lähteä pois kehästä. Sain kuitenkin suunnilleen sen ajan pidettyä Rudia paikallaan, kun tuomari kävi kurkkaamassa koirat. Liike oli lyhyttä teputustusta koska vesi on ehkä hirveintä ikinä. Pöydällä ja yksinään seisottaessa oli kohtalaisesti.
Helin Tenson
Sopivat mittasuhteet, hieman kevyt luusto. Kaunis pää & korvat. Erinomainen ylälinja. Häntä -1.5. Eturinta saisi olla ??, rintakehä tilavampi. Melko suorat etukulmaukset. Niukat takakulmat. Korkeat kintereet, erinomainen turkki. Liikkuu lyhyellä askeleella.
AVO-EH

Nokialla sentään alkoi melkoisella tuurilla satamaan vasta, kun lähdetiin kohti kotia. Tällä kertaa Rudi oli taas jotenkin ihan väärällä mielentilalla, ehkä vähän hepulissa jolloin liikkeet jälleen kärsi. Piti mennä vähän pallottelemaan tai metsälenkkeilemään edellisenä päivänä, jotta olisi enemmän väsynyt kuin energinen, mutta yllätysyllätys satoi viikon ajan niin paljon etten viitsinyt viedä vihdoin valkoiseksi saatuja valkoisia osia peittämään kuralla. Noh, olin ihan fine asian kanssa, sillä oletin että saataisiin tuttuun tyyliin EH, kun liikkeet menevät vähän miten sattuu. Vaan mun ilme oli melkoinen, kun nostettiin H ensimmäistä kertaa koskaan.

Karin Hedberg, Ruotsi
Suomennettu: 5v. Tyypillinen pää, toivoisin hieman pehmeämmän ilmeen. Hieman syvä kallo. Hyvän muotoiset ja hyvin asettuneet korvat. Suora lapa, hyvin kulmautunut olkavarsi. Jykkä lantio, suora takaosastaan. Erinomainen turkki. Leveä ja löysä etuliikkeestä. Lyhyt askel sivusta katsottuna.
AVO-H



19 syyskuuta 2017

Shelttileiri 2017

Karjuva lammakoira
(c) Jenni Nurmi

Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna oli vuorossa shelttileiri. Kolmas leiri jolle me osallistuttiin. Ensin alkoi näyttämään vähän siltä ettei päästä, mutta onneksi asiat järjestyivätkin. Tällä kertaa ei ollu sitä jännittävää fiilistä, jollainen oli edellisinä vuosina ollut.

Majoittuminen tapahtui tutusti perjantaina, joskin tällä kertaa tultiin hiukan myöhässä. Hyvin kuitenkin ehdittiin heittämään tavarat huoneeseen ja koiruudet pikaisella lenkillä ennen illan pientä ohjelmaa. Ennen iltapalaa joku heitti idean tutustumisleikistä, johon heitin, että nimilaput kun on niin jokainen voisi napata yhden ja viedä oikealle henkilölle. Laput vielä väärinpäin niin ei ole houtusta napata henkilön lappu, jonka varmasti tietää.

Tämän jälkeen päästiinkin kuuntelemaan erittäin hämmentävää ja mielenkiintoista luentoa "Avoilta apua koiraharrastukseen", jossa selvitettiin erilaisin hämmentävin jutuin esim. kummalla puolella koiran on parempi olla (= ymmärtää paremmin ohjaajan kehonkielen), pää ylhäällä vai alhaalla, motorinen olkapää ja mitä kannattaa ennen lähtöä tehdä, jotta saa yhteyden koiraan. Voin sanoa, että iho oli kananlihalla luennon jälkeen.



 Agilitykuva (c) Jenni Nurmi


 Lauantaina itsellä ei ollut muuta tehtävää kuin tehdä sopivassa välissä temppurata nurmikentälle, jossa ensin kaikki halukkaat tekivät jäljen. Tänä vuonna me ei Rudin kanssa menty tekemään tuota jälkeä. Aiemmasta viisastuneena koin ettei Rudi ainakaan tuolla ympäristössä amatöörinä kykene keskittymään tarpeeksi. Aamupäivästä keskityttiin agilityyn ja rally-tokoon, käytiin me pyörähtämässä näyttelyopastuksessakin. Samalla Rudi pääsi kampaajan tuoliin, jotta näyttäisi vähän enemmän nätiltä. Hyvä sauma saksia, kun viikon päästä oli näyttelyt. Iltapäivällä kävin tekemässä temppuradan, kävin opastamassa ja pyörin kameran kanssa.

Pian koittikin jo leirinäyttelyn aika. Rudi oli älyttömän väsynyt kaikesta tekemisestä ja vain oleskelusta, että uskalsin sen jättää kiinni siivekkeeseen, pelkäämättä sen karkaamista. Kuvailin sen minkä itse pystyin näyttelykoiruuksia ja urosten ajan oli kamera muualla. Onneksi oli joku jolle heittää kamera, kun itse juoksee kehään. Rudi esiintyi todella kivasti, mitä väsyneempi ennen näyttelyä sitä parempi. Täytynee oikeasti alkaa väsyttämään tuo kunnolla ennen näyttelyitä, haha. Rudi oli lopulta urosten 2. eikä ollut kaukana sijoittuminen ensimmäiseksi. Voittajalla oli ollut hiukan paremmat takaliikkeet. Kaksi kertaa kun vielä tehtiin samanaikaisesti edestakaisin liike, olisi mun kannattanut olla juoksematta niin olisi Rudi ottanut leveämmin askeleita. Hieno oli Ruu kuitenkin!

(c) Jenni Nurmi

Sunnuntaina kierrettiin toko, nose ja verijälki. Rudista huomasi selkeästi väsymyksen, joten en vaatinut liikaa. Heti ensimmäiseksi pyörähdettiin tokossa, jotta saisi lisää ohjeita paikkamakuun ja seuruun parantamiseksi. Ne kun ovat meille ne kestovaikeat liikkeet. Rally-tokossa seuruu on parantunut huomattavasti, eikä kontakti enää tipu, mutta tokossa tippuu samantien. Selkeästi Rudi aistii niiden eron jo lähdössä. Rallyssä pysyy paremmin juuri sen takia (ansiosta?), että siinä saa halutessaan höpöttää koiralle vaikka koko radan, saa kertoa jokaisessa kohdassa mitä pitää tehdä useammankin kerran, tehtäviä on koko ajan eikä se ole niin vakavaa. Tokossakin saa kertoa muuten joka kohdassa, mutta ei seuruussa istumisten kohdalla. Mikäli toistaa käskyn lähtee heti miljoona pistettä pois jne. Silti haluaisin vielä jonain päivänä saada Rudille TK1. Se oli mun tavoite saada silloin kun aloitettiin. Koin, että se olisi Rudin taustoista huolimatta kohtuullisen helppo saada, vaan mitä vielä. Onneksi Rudi täyttää vasta (jo!!) kuusi, joten vielä ehtii!

Seuraavaksi pyörähdettiin noseworkissä. Viime vuonna Rudi innostui niin paljon siitä, että mietin ihan kurssiakin, mutta se sitten jäi vain miettimisen tasolle. Viime vuoden hajua en enää muista, mutta tänä vuonna hajuna oli kaneli. Eroa edelliseen vuoteen oli vielä se, että viimeksi ohjaajat treenasivat itsekseen, vaan tänä vuonna kouluttaja näytti sillä koiralla. Rudia kehuttiin todella nopeaksi oppijaksi. Sitä on välillä kyllä itsekin miettinyt, miten tuo voi oikeasti ymmärtää kaikki uudet jutut niin nopeasti. Samalla kuitenkin osaa välillä vähän hupsuillakin.

Viimeisenä käytiin vielä pyörähtämässä verijäljellä, vaikka sitä pohdinkin kannattaako sittenkään mennä. Rudi oli aika väsynyt viikonlopusta ja edellisenä päivänä olin sitä mieltä ettei kannata ainakaan perinteiselle jäljelle viedä. Hiukan näkyi väsymys jäljen hukkaamisella ja jalannosteluilla, mutta meni kuitenkin paremmin kuin viime vuonna. Olin vähän yllättynyt! Viime vuotisen tapaan lopussa ollutta sorkkaa ei edes huomannut, käveli vain ohitse.



15 syyskuuta 2017

Flyball tutustumiskurssi



Tykkään kirjoittaa ja luonnostella tekstit WordPadiin kuin suoraan Bloggeriin, vaikka vain ilmaisohjelma onkin käytössä. Satunnaisesti on käynyt niin, että on ollut paljon luonnosteltuja ja valmiita tekstejä tallennettuna, mutta seuraavan kerran avattaessa kyseistä tiedostoa onkin tiedosto täysin tyhjä. Etenkin nyt kesällä on käynyt useammin niin enkä ole osannut tehdä asialle mitään niin on täytynyt vain kirota hiljaa ja aloittaa näpyttelemään tekstejä uudelleen. Näin kävi viimeksi toissapäivänä. Eipä ollut enää käsin kirjoitettua versiota muistiinpanoista flyballin tutustumiskurssilta, joten jääköön siltä osin sitten kirjoittamatta.

Ainoa mitä tuosta muistan on se, että koiralla on hyvä olla mielummin valjaat kuin panta, mutta mikäli haluaa pitää pantaa täytynee sen olla jokin muu kuin puolikiristävä/kiristävä. Koira tulee myös opettaa siihen, että sitä voi pitää kiinni pannasta tai valjaista, koska kisoissa on pakko pitää kiinni koiraa, kun ympärillä pyörii niin paljon koiria eikä pääse kirmailemaan mihinkään. Lähdössä on myös hyvä toistaa käskysanaa esim. "pallopallopallo", "menemenemene" tai "haehaehae", jotta saadaan koiraan lisää vauhtia.

Kurssiin kuului kaksi kertaa, joista ensimmäisellä tutustuttiin pallonheittokoneeseen toisella kentällä ja leikittiin ja haettiin palloa toisella kentällä. Meidät jaettiin kahteen ryhmään ja me päästiin Rudin kanssa ensin leikkimään pallolla. Mikä voisikaan olla hauskin aloitus pallohullulle sähköjänikselle? Ei varmaan mikään. Ensin kouluttaja halusi nähdä miten leikitään pallolla, jotta näkee vähän miten nappaa koppeja, leikkii ja ylipäätään innostuu palloista. Rudi meni palloista ihan hepuliin, otti koppeja, laukkaili pallo suussa ympäri kentää ja palautteli palloa.

Päästiin seuraavaksi kokeilemaan vähän pallon hakua, lisäten vauhtia palauttamiseen. Nimittäin koirat yleensä hakevat pallon hurjalla vauhdilla, mutta palauttavat vähän hitaammin. Pallo heitettiin tai vieritettiin poispäin koirakosta ja kun koira lähti palloa hakemaan, lähti ohjaaja juoksemaan vastakkaiseen suuntaan kutsuen koiraa. Tauon jälkeen kokeiltiin vähän pallon hakua hyppyjen kera. Hypyt olivat agility hyppyjä ja niitä oli kolme. Ensin koiran kanssa käytiin viemässä pallo hyppyjen taakse, jotta koira näkee pallon olevan siellä. Lähdettiin suoraan liikkeelle kolmesta hypystä, kun on helppo tehtävä napata pallo maasta ja oletin agikoiran osaavan tuon verran irrota. Hyvin osasi hakea, mutta muutaman kerran kierteli hypyt. Oletettavasti siksi ettei agilityssä saa hyppiä takaisin hyppyjä. Tehtävää vähän vaikeutettiin vielä, sillä pallo vietiin keskeltä viistoon vasemmalle ja oikealle. Mikäli koira sattuu tiputtamaan pallon, sen täytyy osata hakea esteet takaisinpäin myös viistosta. Jos koira ei hyppää esteitä tulee siitä virheitä ja HYL. Tuo tehtävä oli hiukan vaikea Rudille, ymmärrettävästi kyllä. Ensimmäistä kertaa kuitenkin oltiin kokeilemassa lajia.

Lopuksi tutustuttiin vielä pallokoneisiin. Ensin kokeiltiin vanhanmallista, koska siinä on pienempi ääni. Se laitettiin aluksi vielä ihan matalaksi, asteittain nostaen. Rudi ei pelännyt ääntä ollenkaan, mutta ei osannut ottaa palloa kiinni ilmasta, jonka vuoksi pallo osui Rudia kahdesti suoraan otsaan. Tämä ei kuitenkaan jäänyt sen pahemmin kummittelemaan, vaan otti seuraavalla kerralla kiinni. Uuden pallokoneen ääni oli Rudin mielestä vähän turhan mielenkiintoinen, sillä se lähti pamautuksen jälkeen pakittamaan. Toki saattoi varoa vielä pallon osumista päähän. Saatiin kolme onnistunutta toistoa putkeen ja lopetettiin siihen. Sen jälkeen sai leikkiä vielä palloilla hetken. Hirveintä oli se ettei saanut kaikkia viittä palloa kerralla suuhun eikä voinut suussa olevasta luopua. Kouluttaja totesikin, että "sinä (Rudi) ainakin opit tänään ettei pallot maailmasta lopu". Ehkä Rudin elämän hienoin oppi, haha.

Kurssin toisella tunnilla päästiin yhdistämään nämä kaksi asiaa. Kurssipäivien välissä oli vain päivä välissä, joten opit olivat tarpeeksi tuoreessa muistissa, mutta kuitenkin oli ehtinyt niitä vähän miettimään. Alla oleva video on toiselta kurssikerralta. Ensin taas vähän leikittiin ja muistuteltiin mieleen mitenkäs se pallo sieltä pallokoneesta saatiinkaan. Sitten yhdisteltiin asteittain hypyt pallon hakuun. Hypyt olivat tutut agilityhypyt, joiden määrä pidettiin kolmessa. Ensin yksi hyppy, sitten kaksi ja lopuksi kolme hyppyä. Rudi osasi yhdistää nämä todella hyvin eikä montaa virhettä tullut. Virheet olivat lähinnä ensimmäisen takaisin hypyn skippaaminen, mikäli kaarsi vähän turhan ison kaarroksen. Rudi mielummin nappasi pallon vasemmalta puolelta, joka kannattaa muistaa, jos aloittaa aktiivisemmin treenailemaan. Koirahan saa hakea pallon kummalta puolelta vain eli voi hyödyntää helpompaa puolta. Lopuksi kokeiltiin vielä miten koiruus osaa hypätä ihan oikean flyball hypyn. Kokeiltiin ihan vain suoraan eteenpäin hyppäämistä, eikä tarvinnut tulla takaisin.


13 syyskuuta 2017

Taitojen kautta lisää työkaluja vireenhallintaan - koulutus


10.06. oli vuorossa Taitojen kautta lisää työkaluja vireenhallintaan -agilitykoulutus. Aina yhtä ihana aloittaa turinoinnit sillä, että eihän tästä(kään) tapahtumasta taas ollut kuin yli kaksi kuukautta. Hurjan nopeasti aika tuntuu liitelevän nykyään eikä monta kertaa lupaamaa ryhtiliikettä tapahdu ilmeisesti koskaan. Joka tapauksessa, koulutus oli sellainen johon ehdottomasti halusin, joten napattiin heti paikka kun ilmoittautuminen avautui. Juuri sitä mitä Rudin kanssa tarvittiin.

Enää en löytänyt videoita muuta kuin itse harjoituksista, se mitä tehtiin itsenäisesti ennen tuota jää nyt videon muodossa pois. Treenailtiin itsekseen aluksi sitä, että koira tulee vauhdissa ihan ohjaajaan kiinni ja pyörähdetään. Ensin koira jätettiin odottamaan, kun itse mentiin ensin muutaman metrin päähän ja siitä vaihdellen matkaa. Koiralle annettiin lupa tulla ja pyydettiin tulemaan lähelle itseä paikallaan pysyen. Seuraava vaihe oli samanlainen, mutta ohjaaja juoksi. Kolmas ja viimeinen vaihe oli, että ohjaaja juoksi ja tehtiin se ympyrä kunnon vauhdilla. Voisin joku päivä kuvailla videon tästä, vielä kun itsekin muistan mitä siinä tehtiin. Mikäli nyt vain sattuisi olemaan edes yksi sateeton päivä tämän vuoden puolella.

Muistiinpanot
• Koira alkaa kiehumaan helposti radalla, kun ei tiedä varmaksi mitä pitäisi tehdä eikä ole taitoja työkalupakissa, joita voi käyttää ja hyödyntää.
• Taitojen karttuessa koirasta tulee kiltti/pehmeä, kun on iso työkalupakki. "Ahaa, tää oli tää" eli koira tietää mitä pitää tehdä. Tuhmasta voi tulla kiltti.
• Koira oppii pysymään valppaana ja tarkkaavaisena oppiessaan taitoja sekä pystyy suorittamaan itsenäisesti taitoja, riippumatta siitä missä ohjaaja on. Eikä koiran tarvitse kiehua, kun tietää mitä on tekemässä.
• Koiran voi opettaa juoksemaan radalla ohjaajan perässä eli olla koko ajan kiinni ohjaajassa, jolloin on riippuvainen siitä missä ohjaaja on. Se ei kuitenkaan välttämättä ole hyvä.
• Koirasta ei kuitenkaan tule sellaista, joka miettii radalla "mitä nyt, mitä nyt, mitä nyt" tai ole vain ohjaajassa kiinni.
• Tavallisissa treeneissä kannattaa mennä radasta riippumatta välillä vähän hassuista kulmista esteille. Näin ei ole aina oletuksena, että aina mennään samasta kulmasta, vaan voi mennä toisinkin.
    » Kuten esimerkkikuvassa ei mennäkään hypyltä suoraan putkeen, vaan kauimmaisesta päästä.
   » Sama kuin kontakti-putki erottelu. Täytyy ottaa erilaisia variaatioita, eri putken päitä ja kontaktia eri järjestyksessä ettei osaa arvata mihin pitää mennä -> pysyy kuulolla. Koira nimittäin tekee sen aina mitä on tehty eniten eli esim. aina kontaktille tai aina putken tietty pää.
• Harjoitellaan askeleittain palkaten ja "tallentaen" tietoa, kun taito on arkinen. Jos joskus leviää, voi palata helpompaan tehvään, kun on jo tallennettu.
   » Kuin varmuuskopiointia: Kirjoitat gradua, jota tallennat viiden minuutin välein -> kone tilttaa -> ei haittaa, koska vain osa muutoksista katosi eli ne uusimmat päivitykset. Aina voi palata edelliseen versioon. Pahempi asia olisi ollut koko gradun katoaminen.



Hiukan pisti hirvittämään tajutessani vasta ilmoittautumisen jälkeen, että koulutus tosiaan olisi ulkona. Viime vuotisen ulkona hepulointien jälkeen tuo oli paria päivää aiemmin demokoirakkona olon jälkeen ensimmäinen kerta ulkona. Mielessä pyöri se miten tulisin jossain vaiheessa koulutusta hakemaan Rudia jostakin päin metsää ties kuinka kauan. Jännitys ja hirvitys oli aivan turhaa, sillä Rudi ei aikonutkaan lähteä mihinkään, vaan oli hyvin kiltisti ja pätevä. Pientä nuuskuttelua lähdössä ja kerran tai kaksi varasti. Ainoa missä vähän osoitti mieltään oli videolla näkyvä toinen lähtö. Putki piti ohittaa ja mennä kauimmaisesta päästä vaan Rudi murisi ja meni vaan suoraan. Kouluttaja vain nauroi sanoen "Ihana, murisee ja menee vaan". Rudi <3 :D Tämä on nähty ennenkin. Yllätyin kyllä siitä miten hyvin meiltä tehtävät onnistuivat eikä Rudi mennyt väärän esteen tai pään kuin tuon kerran. Pienet mokat mitä tulivat olivat yllätysyllätys vain omia mokia. Onneksi niihin suhtautuu nykyään vähän eri tavalla kuin ennen. Lopuksi kouluttaja sanoi nähneensä meidän kisat viime vuodelta, vieläpä jotkin ihan ensimmäisiltä, missä Rudi paineli ties missä omaa rataansa. Siinä kohtaa fiilis oli aikalailla "mitä eikääää....", kunnes ehti jatkaa lausettaan miten ollaan kehitytty siitä paljon, että mitä on tapahtunut. Hämmennyin sen verran etten osannut sanoa mitään muuta kuin yhteistyön parantuneen/löytyneen. Hän kehui vielä lisää Rudia ja sanoi, että mun pitäisi olla onnellinen tuosta. Se oli se THE hetki jolloin oikeasti ymmärsin sen, miten totta tuo on. Kun miettii mistä lähtökohdista ollaan lähdetty harrastamaan silloin hieman reilu kolme vuotta sitten ja missä ollaan nyt, täytyy oikeasti olla onnellinen, että ollaa tässä. Tässä, jota en oikeastaan itsekään koskaan uskonut. ♥

.