Mätsäreissä kilpailijan ja tuomarin roolissa.

Ainahan saa huonon sään vuoksi vähän mököttää, eikös? Viime päivinä vettä on tullut aivan jäätävän paljon eikä loppua näy. Kun vielä toistaiseksi ehtisi räpsimään kuviakin mihin vuorokauden aikaan vain, vaan eipä hirveästi ole asiaa kameran kanssa ulos, kun ukkoskuuroja tulee normaalin sateen välissä ties kuinka monta. Noh, onhan tässä kuussa ehtinyt olemaan oikeasti kivoja lämpimiä päiviä ehkä kaksi tai kolme. Jospa se tästä, kun pian vaihtuu heinäkuukin?

Eipä sitä ole tullut edes näpytelytä juuri mitään, vaikka sokerista tehty kirjuri on pysytelly tiukasti sisällä. Mitä nyt vienyt Rudia tarvitsemilleen lenkeille ja pyörähtänyt agi -ja rallytreeneissä. Jospa sekin tästä hiljalleen! Ainakin hienosti fiilis näpyttelemään alkoi iltalenkillä ollessa puoliltaöin. 

Kuun alkupuoliskolla tuli pyörähdettyä toista kertaa kuukauden sisään. Meinasipa sitä näpytellä ettei olla oltu kehässä pitkään aikaan, eipä. Pienellä varauksella lähdettiin, kun päivälle oltiin luvattu sadetta vaan kävikin niin, että aurinko paistoi ja oli lämmin. Vasta ihan paria kilometriä ennen kotia alkoi satamaan. Kerrankin näin päin!

Sateen vaarasta huolimatta oltiin ajoissa paikalla. Käytiin ilmoittamassa heti koirat, jonka jälkeen lenkiteltiin tovi. Alettiin siirtämään tavaroita autosta tien yli mätsäripaikalle niin ettei jäänyt hurjaa aikaa ennen kehien alkua. Kehiä kun pyöri vain kaksi kerrallaan ja alkuun oli veteraanit & lapsi ja lelukoira sekä pennut, oletettiin me ettei ihan heti olla kehässä. Vaan kävikin niin, että meidän kehässä oli lapsi ja lelukoira kisaajia oli eniten (8), pentuja ja aikuisia taisi olla saman verran (6). Itsehän en yhtään varautunut menemään noin nopeasti kehään vaan niin parikehään kuin nauhakehäänkin tuli kiire. Menin laittamaan koirankin väärinpäin, mutta mitäs pienistä. Rudia ei hirveästi kiireet ja mokailut haitanneet, sillä kaveri oli oikein nätisti. Kauempaa katsonut mukanaolija sanoi Rudin ottaneen hyvää askelta. Kuvia tai videota ei ole, joten tiedä sitten oliko Rudiksi hyvää vai ihan muutenkin. Namikättä ei oikein olisi jaksanut katsoa, maisemat olivat kivempia. Täytyisi varmaan opettaa jokin vihje käteen katsomiseen. Suunnilleen kuukausi olisi virallisiin näyttelyihin, ehitisiköhän?

Punainen nauha saatiin, kun vastassa ollut tipsu sai sinisen. Nauhakehässä meitä tosiaan oli vain kolme, joten palkinnoille varmuudella päästiin. Niin kävi ettei kätelty ihan ensimmäisenä vaan napattiin paikka keskeltä. Huikea mies! Palkinnoksi saatiin kanafileiden lisäksi kerrankin jotakin käytännöllistä, pullo Pet Head hoitoainetta ja vieläpä pinkissä pullossa. Ainoa miinus on se, että hoitoaine on suunniteltu käytettäväksi karvanlähdön aikaan eikä tuolla moisia kausia ole kolmeen vuoteen ollut, vaikka onkin tuollainen pehko.  Noh, ehkä sen voi silti käyttää.

Myös siskon Hilly oli mukana isoissa aikuisissa, joita saikin odotella. Kerrankin näin päin! Yleensä pieniä pentuja ja aikuisia on niin paljon ettei tunnu koskaan loppuvan. Hillyn tuomarina oli ensimmäistä kertaa mies, jota jännitti selkeästi enemmän kuin aiemmin naistuomareita. Katsoin hiukan hämmentyneenä, kun Hillyn väistäessä tuomari otti koirasta väkisin kiinni vetäen hieman itseensä päin, katsoen hampaat. Pahensi vain entisestään vieraiden pelkoa, juuri kun oli vähän mennyt eteenpäin.  Eipä ainakaan tarvitse samalle viedä enää, mikäli sattuu uudelleen olemaan jossain. Liikkeet eivät sujuneetn tämän jälkeen ollenkaan eikä seisottaminenkaan meinannut enää onnistua, kun pälyili tuomaria mennessään näköpiiristä pois. Tuomari ilmeisesti piti Hillystä kuitenkin sen verran, että sijoitus oli SIN3.

Tulipa oman kehän jälkeen mentyä tutkimaan paremmin isojen pentujen ja aikuisten kehiä. Katselin tarkemmalla silmällä koirakoita, miettien kummin päin nauhat menevät ja miten koirat sijoittuvat. Taisipa pohdinnat mennä aikalailla samanmoisesti kuin tuomarilla. BIS-kehässä menivätkin arvaukset kyllä ihan väärin. Kaikki kahdeksan koiraa palkittiin ja ehkä kolme meni oikein, haha. Tämä vain siksi, että olin lupautunut tuomaroimaan heti seuraavana tiistaina ensimmäistä kertaa mätsäriin. Onneksi luokkana oli tuttu ja turvallinen pienet aikuiset. Toivoin ettei tulisi montaa koiraa, kun tiesin olevani melkoisen hidas ainakin ensimmäisellä kerralla. Sateenuhan vuoksi koiria oli kyllä todella vähän, mutta eniten oli juuri pienissä aikuisissa ja viimeisenä lopettelin kehää. Noh, ei se mitään! Oli kyllä ihan hauska kokemus, vaikka jäätymisiä tuli enkä edennyt ihan suunnitelmien mukaan. 

Myös Hilly oli mukana pyörähtämässä isoissa aikuisissa. Sisko oli sitä mieltä, että voi hyvin viedä heti uudelleen kehään ja katsoa miten reagoi. Samaa mieltä olin itsekin, kun samanmoista kohtelua olisi tuskin luvassa. Hieman oli jännittänyt enemmän, joten tuomari vain vähän silitteli ja antoi namia. Nauhakehässä ei sijoitusta tullut, vaan oli viidestä koirasta viides. Sijoitushan ei nyt tärkeintä ollutkaan vaan se, että saatiin heti perään hyvä kokemus.