Tuli ilmoitettua Rudi vielä yksiin agikisoihin ennen vähän pidempää taukoa. Taisin sanoa samanmoisesti myös silloin, kun päästiin kolmosiin. Vaan pitihän sitä nyt vielä viimeisiin lähellä oleviin hallikisoihin mennä. Vielä kun en luota siihen, että agility pihalla sujuu niin treenaillaan nyt kesä ulkona. Tai no joka toinen viikko ollaan viikkoryhmässä ulkona, mutta jos satutaan eksymään treenaamaan toisenkin kerran viikossa.
Näiden kisojen jälkeen olen suunnitellut kesän niin, että yritetään saada treenilistaa edes hieman lyhyemmäksi ja Rudi pääsee (vai joutuu) hierojalle, jotta saadaan jumit pois. Seuraavan kerran startataan kisoissa, kun hallikausi taas alkaa. Sen verran täytynee saada varmuutta tekemiseen, luottoa osaamiseen ja sitä kuuluisaa vauhtia. Meidän vauhti ei vaan riitä toistaiseksi. Lisäksi pitäisi treenata vähän sitä, tätä ja tuota.
Näiden kisojen jälkeen olen suunnitellut kesän niin, että yritetään saada treenilistaa edes hieman lyhyemmäksi ja Rudi pääsee (vai joutuu) hierojalle, jotta saadaan jumit pois. Seuraavan kerran startataan kisoissa, kun hallikausi taas alkaa. Sen verran täytynee saada varmuutta tekemiseen, luottoa osaamiseen ja sitä kuuluisaa vauhtia. Meidän vauhti ei vaan riitä toistaiseksi. Lisäksi pitäisi treenata vähän sitä, tätä ja tuota.
Pakkaa hieman sekoitti tuo ensimmäiseltä hypyltä kieltäytyminen. Harvemmin, jos koskaan, on tuota tehnyt. Pitkäksi venähtäneen käännöksen takia meinasi koskea Aalle, mutta täpärästi vältyttiin hyllyltä. Valitsin 4-5 väliin hitaamman vaihtoehdon ihan siitä syystä, että saa pidettyä Rudin kuulolla. Takaraivossa kun edelleen kolkuttelee ne superkaarrokset ja kuuroudet. Olisi saattanut myös tehdä kuitenkin sen verran ison kaarroksen, että olisi pamauttanut väärälle puolelle. Puhumattakaan siitä, että olisin jättänyt Rudin seläntaakse.
Olin vähän suunnitellut tekeväni renkaan ja hypyn väliin takaaleikkauksen, mutta pohdin ehdinkö ohjata seuraavaa hyppyä takaakiertona. Lennosta ja ihan vahingossa tuo vaihtuikin radalla sokkariin Aan jälkeen. Eipä olla taidettu tehdä sokkaria ennen rengasta, joten melkoinen riski tehdä se ensimmäistä kertaa radalla. Ehkäpä se kuitenkin kertoi siitä, että alkaa sittenkin vähän luottamaan Rudiin. Takaakierron jälkeinen valssi vähän takkusi, kuten myös kepeille lähetys ja 12 hypyn valssi.
Hieman pisti hirvittämään vino 13 hyppy. Rudi kun ei pahemmin tykkää hypätä kohti eikä mun ohjauksella välttämättä edes ymmärrä hypätä vinoa hyppyä. Mietin vielä rataantutustumisen jälkeenkin mitä hittoa siinä teen, jotta Rudi sen hyppäisi. Samalta puolelta koiran kanssa tarkoittaisi takaaleikkausta keinulle, joka muutenkin on vielä vähän epävarma. Joskin juuri edeltävissä treeneissä oli superit toistot keinulta. Toiselta puolelta taasen koira hyppäisi mua kohti, mikäli ehtisin niin pitkälle. Riskillä viimeksi mainittu ohjaus ja soopelihan hyppäsikin! Hämmennys iski ja pieni "mikä sit" -fiilis. Rudi oli selkeästi puomin jälkeen ihan valmis menemään maaliin, mutta eipä nyt rataa jätetä kesken ihan tuollain. Koiruus takaisin ja viimeiset hypyt vielä.
Radalta jäi kahdesta kiellosta ja hiukan takkuisesta/varmistelemasta menosta huolimatta hyvä fiilis. Tykkäsin radasta, sopi kyllä meille vaikkei sitä nollaa tullutkaan. Kun keväällä päästiin vihdoin ykköset läpi, joka oli meidän ainoa tavoite agilityn suhteen, tuli jotenkin rennompi fiilis kisoihin. Se näkyi heti onnistumisina kakkosissa, vaikka eivät nekään täydellisiä olleet. Puhumattakaan kolmosten radoista. Tänä keväänä ollaan menty yhdessä tekemään hauskaa agilityä myös kisoihin, eikä viime vuoden tapaan molemmat omaa rataa, hermot kireällä veren maku suussa lähestulkoon oksentaen jännityksestä.
Olin vähän suunnitellut tekeväni renkaan ja hypyn väliin takaaleikkauksen, mutta pohdin ehdinkö ohjata seuraavaa hyppyä takaakiertona. Lennosta ja ihan vahingossa tuo vaihtuikin radalla sokkariin Aan jälkeen. Eipä olla taidettu tehdä sokkaria ennen rengasta, joten melkoinen riski tehdä se ensimmäistä kertaa radalla. Ehkäpä se kuitenkin kertoi siitä, että alkaa sittenkin vähän luottamaan Rudiin. Takaakierron jälkeinen valssi vähän takkusi, kuten myös kepeille lähetys ja 12 hypyn valssi.
Hieman pisti hirvittämään vino 13 hyppy. Rudi kun ei pahemmin tykkää hypätä kohti eikä mun ohjauksella välttämättä edes ymmärrä hypätä vinoa hyppyä. Mietin vielä rataantutustumisen jälkeenkin mitä hittoa siinä teen, jotta Rudi sen hyppäisi. Samalta puolelta koiran kanssa tarkoittaisi takaaleikkausta keinulle, joka muutenkin on vielä vähän epävarma. Joskin juuri edeltävissä treeneissä oli superit toistot keinulta. Toiselta puolelta taasen koira hyppäisi mua kohti, mikäli ehtisin niin pitkälle. Riskillä viimeksi mainittu ohjaus ja soopelihan hyppäsikin! Hämmennys iski ja pieni "mikä sit" -fiilis. Rudi oli selkeästi puomin jälkeen ihan valmis menemään maaliin, mutta eipä nyt rataa jätetä kesken ihan tuollain. Koiruus takaisin ja viimeiset hypyt vielä.
Radalta jäi kahdesta kiellosta ja hiukan takkuisesta/varmistelemasta menosta huolimatta hyvä fiilis. Tykkäsin radasta, sopi kyllä meille vaikkei sitä nollaa tullutkaan. Kun keväällä päästiin vihdoin ykköset läpi, joka oli meidän ainoa tavoite agilityn suhteen, tuli jotenkin rennompi fiilis kisoihin. Se näkyi heti onnistumisina kakkosissa, vaikka eivät nekään täydellisiä olleet. Puhumattakaan kolmosten radoista. Tänä keväänä ollaan menty yhdessä tekemään hauskaa agilityä myös kisoihin, eikä viime vuoden tapaan molemmat omaa rataa, hermot kireällä veren maku suussa lähestulkoon oksentaen jännityksestä.
Rudille jäi selkeästi päälle, että ensimmäisen esteen ohittaminen on fine. Napattiin hienosti kymppi heti alkuunsa. Päätin kuitenkin, että mennään rata loppuun kun ei vielä hyllyksi asti mennyt. Ainoa kamala aloituksessa oli, miten ehdin ohjaamaan vitoshypyn. Piti ottaa reilusti etumatkaa, mutta lopulta lähdettiin samalta viivalta Rudin kanssa. Onni oli Rudin hyvin toimivat korvat, olin sen verran kaukana vitosesta, että entinen Rudi olisi jäänyt vain laukkaamaan ympyrää eikä hypännyt ainakaan vitosta. Sen jälkeen pikkuisen valahti käännös liikaa, kuten myös 8-9 välissä, kun tuttuun tyyliin yritän mennä kiinni esteeseen, vaikka kuinka olisin myöhässä. Sinällään onni hiukan venähtänyt kaarros tuohon väliin, kun olin ohjaamassa Rudia hyppäämään hypyn väärin päin.
En tosiaan tiedä miksi ohjasin putkeen takaaleikkauksella, kun olisi voinut uskaltaa tehdä sokkari, jolloin ei olisi tullut noin kamalaa pituutta. Pituus-putki oli seuraava, joka radalla hirvitti. Ei varmaan löydä ja löysi kuitenkin. Jonkun piti ohjata 16 hyppy pakkovalssina, mutta ottikin taas vähän isomman riskin ja ohjasi melkein saksalaisen näköisellä. 18 hyppy on loistava esimerkki siitä, ettei Rudi kestä yhtään hypätessään pois päin tai mua päin, jos lähden etenemään suoraan. Hienosti toiseksi viimeinen hyppykin ohitse ja väärinpäin ja ties mitä muuta. Onneksi ei enää tuossa vaiheessa haitannut, kun hylly napsahti 18 esteeltä.
Tämän radan jälkeen taisin todeta jälleen etten mene koskaan enää agikisoihin. Vaan jäähkälenkillä jo mietin vähän suunnitelmaa mitä ja miten treenataan, jotta syksyllä meno olisi sujuvamman näköistä kisoissa. Agilityssä ei onneksi enää ole sitä samanmoista ärsytystä kuin viime vuonna, vaan nykyisin on hauskaa tuloksista viis.
En tosiaan tiedä miksi ohjasin putkeen takaaleikkauksella, kun olisi voinut uskaltaa tehdä sokkari, jolloin ei olisi tullut noin kamalaa pituutta. Pituus-putki oli seuraava, joka radalla hirvitti. Ei varmaan löydä ja löysi kuitenkin. Jonkun piti ohjata 16 hyppy pakkovalssina, mutta ottikin taas vähän isomman riskin ja ohjasi melkein saksalaisen näköisellä. 18 hyppy on loistava esimerkki siitä, ettei Rudi kestä yhtään hypätessään pois päin tai mua päin, jos lähden etenemään suoraan. Hienosti toiseksi viimeinen hyppykin ohitse ja väärinpäin ja ties mitä muuta. Onneksi ei enää tuossa vaiheessa haitannut, kun hylly napsahti 18 esteeltä.
Tämän radan jälkeen taisin todeta jälleen etten mene koskaan enää agikisoihin. Vaan jäähkälenkillä jo mietin vähän suunnitelmaa mitä ja miten treenataan, jotta syksyllä meno olisi sujuvamman näköistä kisoissa. Agilityssä ei onneksi enää ole sitä samanmoista ärsytystä kuin viime vuonna, vaan nykyisin on hauskaa tuloksista viis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti