Nyt kun kaikki kouluhommat olisi paketissa, jopa kahta päivää ennen viimeistä päivää, niin jatkettakoon näpyttelemättömien pstausten listan lyhentämistä, näin järjestyksessä. Yrittäen kuitenkin pitää jotakin tasoa, jos nyt mitään tasoa näissä mun höpöttelyissä koskaan on ollutkaan.
Treenit ovat sujuneet vaihtelevalla menestyksellä, Rudin ollen kuulolla yllättävän hyvin. Onhan soopeli väläytellyt onnistumisillaan vaikeissa paikoissa, hämmentäen kartturia sen verran, että pakka on saattanut mennä sekaisin jopa siitä. Vaihtoehtoisesti on erehtynyt huutelemaan kehuja, jonka seurauksena soopeli on tullut hakemaan lelua/namia tai ollut muuten epävarma jatkosta, selkeilläkin ohjeilla.
Tämän kesän teemana voisi agilityssä olla juurikin tuon luottamuksen kasvattaminen: niin omaan osaamiseen kuin koirankin osaamiseen. Huomaisi varmasti paljon asioita, joita osataan, kun antaisi mahdollisuuden. Lisäksi tarvitsisi kehittää estefokusta ja viedä ohjauskuvioita eteenpäin. Kisoja kun ei näillä näkymin ole tiedossa kuin seuraavan kerran hallikaudella. Ellei tapahdu suurta muutosta ulkona treenaamisen suhteen.
Treenit ovat sujuneet vaihtelevalla menestyksellä, Rudin ollen kuulolla yllättävän hyvin. Onhan soopeli väläytellyt onnistumisillaan vaikeissa paikoissa, hämmentäen kartturia sen verran, että pakka on saattanut mennä sekaisin jopa siitä. Vaihtoehtoisesti on erehtynyt huutelemaan kehuja, jonka seurauksena soopeli on tullut hakemaan lelua/namia tai ollut muuten epävarma jatkosta, selkeilläkin ohjeilla.
Tämän kesän teemana voisi agilityssä olla juurikin tuon luottamuksen kasvattaminen: niin omaan osaamiseen kuin koirankin osaamiseen. Huomaisi varmasti paljon asioita, joita osataan, kun antaisi mahdollisuuden. Lisäksi tarvitsisi kehittää estefokusta ja viedä ohjauskuvioita eteenpäin. Kisoja kun ei näillä näkymin ole tiedossa kuin seuraavan kerran hallikaudella. Ellei tapahdu suurta muutosta ulkona treenaamisen suhteen.
Heti kolmannelta esteeltä meinasi soopeli tykittää suoraan puomille, myöhäisen valssahtelun vuoksi. Jotenkin sitä vain tekee aina tietyt ohjaukset ihan liian myöhässä, kun sitä vain ei luota tuon hyppäävän estettä. Niistokin onnistui nuin hyvin, vaikka usein Rudi jää pysähtyy estellee komentamaan, tietäämun lähtevän eteenpäin ja hänen täytyy hypätä pois päin katsos. Kepitkään ei oikein tahtonut lähteä, mutta kesti hienosti mun etääntymisen. Pienoinen naurahdus pääsi tuolle mutkaputkelle, kun soopeli tajusi mun juoksen poispäin niin enpäs menekään. Ja juurikin noin Rudi jää usein mököttämään esteelle niistoissa. Irtoamisia esteille mun lähtiessä toiseen suuntaan tarvitsis myöskin treenailla. Puomillekin voisi kesän aikana opettaa jollekin tasolle kunnolliset käännöskäskyt. Kivasti kuitenkin reagoi roiskimatta mun etääntymiseen löytäen oikean pään putkesta. Päällejuoksu on ollut edelleen ongelmana. Välillä menee todella nätisti keskivaikeissakin tilanteissa, välillä ei millään hyppää helpoissakaan tilanteissa. Puhumattakaan tuollaisista vaikeista paikoista. Loppu menikin jo vähän mielenkiintoiseksi ohjausten puolesta, joskin Rudi hoiti nätisti. Harvemmin tekee mitään ellei saa selkeitä ohjeita.
Rataantutusmisessa jo tykkäsin tästä radasta ja oli fiilis, että tää sujuu. Harvemmin sitä fiilistä on ollut, edes treeneissä. Maalis-huhtikuu olivat kuitenkin ne THE kuukaudet, joiden aikana palaset loksahtelivat yllättäen paikoilleen. Aloin ilmeisesti kuitenkin hiukan luottaa meidän tekemiseen, Rudi alkoi kuunnella käskyjä eikä rallatellut omiaan tai tehnyt tuttuja supersuuria käännöksiä. Edelleen satunnaisesti tulee suuria kaarroksia sen vuoksi, että jään varmistelemaan enkä ihan sataprosenttisesti luota. Jotain kuitenkin alkoi tapahtua. Alettiin pääsemään treeneissä nollaratoja, Rudi löysi kepit vaikeista keppikulmista vaikken ollut vieressä näyttämässä, keinu ei jännittänyt, ehdin yllättävsti ohajaamaan kunnolla.
Tämä otos taisi olla se ensimmäinen kierros, sillä olen vähän epävarma ja varmistelevasti ohjaan. Peruuttelu ei tosiaan ole mun juttu, kuten varmasti huomaa. Muilla kierroksilla lähti jo vähän paremmin ohjaaminen. Eipä tuossa vissiin hirveästi muuta ongelmaa ollut.
Tämä otos taisi olla se ensimmäinen kierros, sillä olen vähän epävarma ja varmistelevasti ohjaan. Peruuttelu ei tosiaan ole mun juttu, kuten varmasti huomaa. Muilla kierroksilla lähti jo vähän paremmin ohjaaminen. Eipä tuossa vissiin hirveästi muuta ongelmaa ollut.
Ensimmäinen putki oli todella vaikea Rudille eikä siihen auttanut se, että menin putken viertä. Jotenkin oli hämmentävää, että ensin mentiin putkeen ja seuraavalla kerralla hypättiinkin hyppy. Persjättö 7-8 väliin näytti kerrankin helpota eikä hirveältä vääntämiseltä mun osalta. Oikeastaan koko rata näytti hyvin rauhalliselta ja helpota eikä tullut oikeastaan kiire missään vaiheessa. Ainoastaan ensimmäinen putki, keinun jälkeinen hyppy sekä ainoa jättikaarros kahteen kuukauteen toiseksi viimeiselle hypylle.
Hassua miten ihan yht'äkkiä sitä havahtuu siihen, että treenit ovat sujuneet jo hetken aikaa todella hienosti ja palaset ovat loksahdelleet paikalleen, edes jonkin verran. Toki treenattavaa riittää todella paljon vielä ennen kuin ollaan sillä tasolla, että saadaan kolmosissa nollia tai edes on mahdollisuuksia sijoituksille. Tästä kuitenkin on hyvä jatkaa!
Hassua miten ihan yht'äkkiä sitä havahtuu siihen, että treenit ovat sujuneet jo hetken aikaa todella hienosti ja palaset ovat loksahdelleet paikalleen, edes jonkin verran. Toki treenattavaa riittää todella paljon vielä ennen kuin ollaan sillä tasolla, että saadaan kolmosissa nollia tai edes on mahdollisuuksia sijoituksille. Tästä kuitenkin on hyvä jatkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti