LUUKKU 1 - Jotain kysyttävää?

Onko mielessäsi jokin kysymys, jota olet miettinyt? Nyt olisi mahdollisuus ensimmäistä kertaa kysellä. Aikaa olisi joulukuun loppuun eli 31.12.2016 asti.

Vuoden viimeiset kisat kisattu.

Vuoden viimeiset kisat ois nyt kisattu. Aika pitää nyt ainakin kisataukoa, miksei parin viikon treenitaukoakin myös agissa. Rallyssa ollaankin jo hyvä tovi pidetty taukoa ja pidetään toinenkin tovi ennen kuin lähdetään edes miettimään treenejä.

Rudi on alkanut nyt haukkumaan lähdössä myös kisoissa. Ennen pysyteltiin kiltisti hiljaa, toisin kuin treeneissä. Treeneissä tuo haukkuminen on alkaa heti radalle astuessa, kun mennään lähtöön. Pitäisi vissiin tehdä jotain asialle. Joskin niin kauan kun malttaa pysyä "tahtoooo heitnyttt!!11!" -huudosta huolimatta paikallaan lupaan asti on ainakin hyvä.

Kisaamaan lähdettiin päivää vaille kahden viikon treenitauolta. Hieman kyllä pisti miettimään mitä herra mahtaa radalla keksiä. Ensimmäisenä tuli mieleen, että kiertää ensimmäisen putken takakautta tai lähtee kolmosesteeltä väärään suuntaan. Kumpaakaan ei käynyt, vaan mä itse vedin koiran ohi kolmoshypyn. Noh, vitosta lähdin tavoittelemaan ja mahikset siihen ois olleet, kepitkin kun löytyivät tosi hyvin. Kunnes sitten tuli toinen putki, joka meinattiin mennä kahdesti väärästä päästä. Huomaa mitä ollaan treenattu nyt paljon. Nimittäin mutkaputkea ja kauimmaista päätä. Kaksi kieltoa tästä, joten HYL puolessa välissä rataa. Sitten käännyttiinkin väärään suuntaan ja heti perään toistamiseen. Keinulta yllättäen jokin lentokeinun tapainen, josta pelästyin sen verran, että viimeisen esteen ohjaus meni miten meni.

Ei meinannut löytyä B-radalle yhtään fiilistä, melkonen jännitys iski ja lähtöön mentiin pudistellen päätä. Valssin jälkeen tuli kuitenkin semmonen "nyt lähti" -fiilis, kunnes tuli putki ja väärästä päästä. Tiedä sitten kumpi vaikutti enemmän, mun vähän liian aikainen kääntyminen oikealle vai se, että soopeli oli päättänyt tykittää päästä, josta mentiin äskenkin. Muuten oli niiin hieno rata! Jopa puomin jälkeinen hyppy-putki onnistui noin hienosti, vaikka olin rataantutustuessa pisti hiukan jännittämään. Keinukin oli nyt hyvä! Noh, jos sitten ensi kisoissa ensi vuoden puolella.

Isle Of Dogs VS Biogance

Ensimmäinen tuotevertailu koskaan, mutta jostain kai se on aloitettava. Hyvin lupaavasti alkaa tämäkin päivitys. Tosin onkin lähinnä vain tukemassa omaa muistia, että näitäkin on joskus tullut kokeiltua. Ehkäpä auttaa muitakin?

Kuluneen lähes kolmen vuoden aikana on ollut käytössä tasan kahta shampoota, eikä erillistä hoitoainetta ollenkaan. Nelitassuista on tullut pestyä kerran-kaksi vuodessa, riippuen miten on ollut tarvetta. Viimeisimmästä koko koiran pesusta taitaa olla vuoden verran. Ei ihmekään ettei ole kuin kaksi vertailukohdetta, mutta menköön näin alkuun.


Ensimmäinen käyttämäni shampoo oli Biogance Tawny Apricose. Siihen oli yhdettynä hoitoaine, joka tarkoitti sitä, ensin pestiin huuhdellen heti pois ja seuraavaksi jätettiin kahdeksi minuutiksi vaikuttamaan. Melkoisen pitkä aika odotuttaa kärsimätöntä soopelia. Shampoo lupaa puhdistaa hellävaraisesti, hoitaa ja auttaa elävöittämään väriä (vaaleat, ruskeat ja aprikoosin väriset). Ja sen se todella teki. Rudin turkista tuli aivan huikean nätti, tuuhea, kiiltävä sekä sopivan pehmoinen. Ei liian pehmoinen muttei liian karheakaan. Tähän olin todella, todella tyytyväinen. Pullossa on 250ml, siitä riitti kolmeen pesuun. Ehkä tuli laitettua hiukan liikaa, joten voisi riittää hyvin neljäänkin pesuun. Jatkoon ehdottomasti!

Nykyisin on käytössä Isle Of Dogs Lush Coating shampoo. Shampoo lupaa antaa turkille voluumia, tuuheutta, kiiltoa, rakennetta ja puhdistaa tehokkaasti turkin. Se lupaa olla myös erinomainen kuivalle, vahingoittuneelle turkille ja karvanlähdön aikaan. Tähän mennessä olen kerran pessyt koiran tällä, enkä ollut niin tyytyväinen. Turkista tuli liiankin pörröinen pitkäksi aikaa, keskelle selkää jäi harjaamisesta ja huolellisesta kuivaamisesta huolimatta jakaus, jota ei meinannut saada millään pois eikä turkki ollut niin kivan tuntuinen kuin Biogancen shampoolla. En tiedä olisiko tuo tarvinnut tämän kanssa myös hoitoainetta, mutta uskoin kun sanottiin ettei sitä tarvitse.  Melkoisen pettynyt olin tähän shampooseen. Tämä pullo kuitenkin käytetään loppuun, kun osaa nyt varautua pörröturkkiin niin pesee vain tarpeeksi ajoissa ennen. Pullossa on 500ml, josta riittää varmasti vielä tuplaten tuohon 250ml verrattuna. Päivitellään sitten kun pullo on loppu. Ei jatkoon!

Paljon hauskoja tuokioita syntymäpäiväsi suokoon.

Sattuipa sopivasti tulemaan 300. postaus samana päivänä, kun nelitassuinen täyttää vuosia! 

Nelitassuinen on selkeästi pitänyt päivästä, sillä aamu alkoi hiukan pidemmällä aamulenkillä, jonka jälkeen sai maistella kakkua. Nukkuipa tuo pitkät sikeät päikkärit iiihan selällään tehdessäni vähän varastoon tuotteita, perjantain myyntipäivää varten. Iltapäivällä lenkin ohella sai vielä palloilla ennen Hillyn tuloa kyläilemään. Sai ylimääräiset hepulit juostua, joskaan ei menoa hiljentänyt yhtään vieraan tullessa. Hurjasti Rudi on ollut aina Hillyn perään eikä muuta tekisikään kuin olisi nenä hännässä kiinni, vaikka tyttö leikattu onkin. Saas nähdä jaksaako tuo vielä hepuloida illan agitunnilla!

Onnea Rudi 5v!

Arkista puuhastelua.

Jo toinen arkinen tilannekatsaus tällä viikolla, mitä täällä tapahtuu? 

Eilen soopeli pääsi iltalenkin jälkeen puolikoira pesulle, kun riehui märällä ja kuraisella nurmikolla hetkisen. Eipä soopeli hirveästi tätä arvostanut. Tuttuun tyylin pesu meni mulkoiluksi ja mökötykseksi. Edes kuivaaminen pyyhkellä ei saa arvostusta, mutta seuraavaksi tapahtuva hiustenkuivaajalla puhaltelu on hauskin juttu. Iloinen mööhmööh kuuluu, häntä heiluu eikä teputtelulta vältytä. Kunnes alkaa taas hirveäkamala toiminta, harjaaminen. Nipistelee, sattuu, mustelmia tulee, turkki lähtee juurineen irti ja ties mitä. Irvistely ja satunnainen näykkiminen on jees. Harjausta toki jatkuu tasan niin kauan, kunnes ei jakseta enää murista. Pääseepä soopeli pitämään taasen ruokalappua, jottei puhdas paita heti sotkeennu mennessään ruokakuppiin. Täytyisi kyllä pestä koko koiruus tässä lähiaikoina, alkaa turkki olemaan kokonaisuudessaan jo vähän likainen. Edellisestä koko pesustai taitaa olla kulunut vuoden päivät.

Pitikin tosiaan mennä palloilemaan vasta, kun alkoi hämärtää. Fiksusti tuli valittua valinnaiset niin ettei tarvitse mennä kouluun kuin tiistaisin, mutta fiksusti kannattaa mennä kuvailemaan iltapäivällä hämärässä kuin aamupäivästä valoisalla. Joskin parempi kuvaaja kameran takana olisi varmasti onnistunut nappaamaan liikekuviakin, mutta amatöörille jäi käteen neljä kuvaa joissa tuo seisoo paikallaan. Pyh. Hauskaa soopelilla oli purkaa jättimäistä hepuliaan hepuloimalla pallon kanssa.  Toimettomuus kun ei tuolle vauhtiapinalle sovi. Ja pääasia taisia se ollakin.




Tulipa tehtyä pitkästä aikaa hurjan kasan nameja herkkusuulle. Bongasin pakastimesta ison paketin vuosi sitten ostettua jauhelihaa, jota ei ihmisille enää viitsinyt käyttää. Sinne joukkoon vähän kaikenmoista, käynti uunissa ja jo on helposti kuolaava koira vieressä kyttäämäss pussittamista. Kyllä vähän tippuu hei. Ei tippunut. Annoin mä pienen palan puolisulanutta lihaa, pienellä riskillä että pian on tukehtuva koira pyörimässä ympyrää. Vaan soopelipa osasikin kerrankin syödä nätisti. Järsi kiltisti pieniä muruja kuin luusta. Sen paremmin en mittaillut, mutta mun jauhelihanamien ohje kuulostais suunnilleen tältä:

700g    jauhelihaa
3    kananmunaa
½dl    merilevää
1½dl    riisiä
½dl juustoa raastettuna

Sulatin jauhelihan, sekoitin kaikki hyvin keskenään. Taputtelin pellille sopivan paksuiseksi. Heitin 200 asteiseen uuniin keskitasolle ja pidin sitä 20-30 minuutin välillä. Hiukan taisi olla liian kauan, mutta eipä tuo tainnut haitata. Sitten vain jäähdyttely ja sopivan kokoiset palat leikkuuseen kera pussittamisen. Lopuksi takaisin sinne mistä tulikin eli pakastimeen odottamaan edellisten pakastinnamien loppumista. Eli melko pian tulee ensimmäinen pussi kunnolla maisteluun. Pikkuruisen palan tuo valmista namia sai ja siltä kyllä näyttikin. Eksyikös tänne ketään koirille leipojia?

Ehtiäkö ohjaamaan, vaiko eikö?

Heitetään tähän väliin vähän lokakuun agivideoita muistoksi. Hirveästi niistä ei tekstiä nyt irtoa, mutta menköön.

Kolmisen viikkoa sitten tehtiin vähän motivaatiotreeniä. Etukäteen olin miettinyt, että mikäli mahdollista niin heitettäisiin vaikea mutkaputki rataan. Nyt kun tuota rataa saa vapaasti siirrellä. Sellaista ei päästy treenailemaan, kun ei viitsinyt välissä vaihtaa rataa jottei menisi turhaa aikaa radan rakentamiseen uudelleen. Tämäkin treeni toki on vain hyväksi, kun välillä vähän on motivaatio ollut hukassa. Loppusuoraakin sai kunnolla treenailla ja tarkoituksellisesti hidastinkin melkein kävelyvauhtiin, jotta tulisi samanmoinen loppu kuin kerran kisoissa. Pahasti jäin jälkeen eikä auttanut menemene hypppy huutelukaan, vaan soopeli ohitti viimeisen esteen ja saatiin minimaalinen 0.67s yliaikaa vitosen lisäksi. Se radan ainoa vitonen, jonka vuoksi yliaikaakin tuli.

Melkoisen hauska rata niin kartturin kuin soopelinkin mielestä. Osuipa kerran ensimmäistä sokkaria tehdessä niin, että kolautin käden putken jälkeisen esteen siivekkeeseen, joka kaatui. Kerrankin soopeli oli fiksu eikä mennyt hyppäämään vaan ohitti esteen turvallisen välimatkan päästä. Hups.

Ei ehkä se sujuvin rata, mutta ainoa, jossa on koko rata. Huikean hienosti kartturi on jatkuvasti myöhässä. Kohdassa jossa Rudi juoksi onnellisesti väärään pukeen olisi voinut mielummin heittää vastakäännöksen niin olisi varmasti paremmin valinnut oikean putken. Sen jälkeen olisi voinut lähteä aiemmin juoksentelemaan hypylle, jotta olisi ehtinyt valssinkin tekemään. Vaan jäin kurkkimaan liian pitkäksi aikaa eikä hidas kartturi ehtinyt mihinkään, jolloin tuli taas ApuaEnEhdi-fiilis. Koira katosi seläntaakse, kun oli varma ettei kepeille mennä. Omaan silmään en nähnyt syytä, miksei tuo hypännyt keppien jälkeistä hyppyä. Voi olla ihan vain sekin ettei radalla ole hurjasti 45 ollut. Keinu oli Rudiksi nätti. Ei "jee puomi, oho ei ollutkaan" ja melkein nenällään tai varovarovasti tulen. Ne yleisimmät Rudin vaihtoehdot. Enää ei tarvitse huudella edes käskyä vaan pysähtyy automaattisesti kontaktille. Ainoa ongelma on ettei tahdo lähteä siitä liikkeelle, täytynee keksi jokin muu kuin vapaa. Yllätyin leijeröinnin onnistumisesta vaikka helppo olikin. Yleensä ei ole tahtonut mennä edes tuollaisessa tilanteessa. Kuten esimerkiksi viikkoa myöhemmin. Haha.

Alun päällejuoksu aiheutti päänvaivaa eikä Rudi lopulta suostunut enää hyppäämään ensimmäistä estettäkään. Täytyipä este laittaa ihan 20cm. Samoin kuten toiseksi viimeisen (videolla viimeisen) putken jälkeinen ja ennen keppejä olevat hypyt. Tiedä sitten väsyikö tuo vähän liikaa vai menikö soopelilla tuttuun tyyliin tunteisiin, kun alkua toistettiin niin paljon ja tiputtipa tuo kahdesti okserin korkeimman riman. Muuten rata meni oikein kivasti, lukuunottamatta kartturin myöhästymistä, huonoa ohjausta sekä koiran selän taakse jättämistä. Hauska muuten nähdä videolta tuo putki-puomi kohta, kun kurkkasin Rudin tulevan putkesta, jonka jälkeen huusin puomia ja silti meinasi mennä ensin okserille. Haha. Tarvitsis ehkä käydä kerran tai kaksi treenailemassa itsekseen vielä ennen vuoden vikoja kisoja. Josko vähän mutkaputkea, kontakteja ja keppejä.

Citykoira metsässä.

Viikonloppuna päästiin pitkästä aikaa metsälenkkeilemään. Tätä ennen Rudi pääsi pyörimään pihassa irti. Pysyi hyvin tietyn ympyrän sisällä tutkimassa ja nuuskuttelemassa. Huusin välillä käymään luona, jotta opettelisi varmemmin pitämään korvat auki. Vaan kappas, koiruus oli alle puolen minuutin aikana kadonnut näkökentän ulkopuolelle. Tuli kuitenkin heti melkoista vauhtia, kun kahdesti huuteli. Soopeli nuoli huuliaan, joten oli todennäköisesti käynyt kissan kupilla syömässä. Eipä tuolle voinut vihainen olla, kun huudosta tuli luokse. Lenkin jälkeen soopelilta lähti vielä korvatkin hetkeksi, kun kaveri lähti hajun perässä pellolle ja siitä suoraa kohti autotietä, jossa kaasutellaan suurin piirtein kahdeksaakymppiä. Heippa karjaisu, juoksu toiseen suuntaan ja koiruus oli vieressä "luulitko nopeempi olla vai? Missä muuten nami?" -ilmeellä. Voi huoh!




Metsälenkillä mukana oli myös siskon koirat, joiden leikit ovat Rudille turhan rajuja. Siksi soopeli pysytteli reilun matkan päässä näistä koiruuksista, välillä salaa käyden nuuskimassa. Erehtyi muutaman kerran jahtaamaan, josta innostuneena toisetkin jahtasivat Rudia, jolle tuli tästä hätä. Hauskempaa oli juoksennella epätasaisessa maastossa yksinään ympäriinsä. Kävi tuo välillä kerjäämässä namin taskusta, lähtien hetken vierellä tassuttelun jälkeen kovinkin kauas tuumimaan omiaan. Pysähtyi katselemaan maisemia ja miettimään elämää, kunnes taas muisti olevansa paimen. Tulipa tuota käskettyä ties minkälaisten mättäiden keskelle ja kivien päälle. Tykästyipä tuo myös kaikenmoisista koloista.

Tykkään todella hurjasti lähteä metsään kävelemään. Koirat saa päästää vapaaksi juoksentelemaan. Ei tarvitse odotella aina jokaista jalannostoa puskaan tai haistelua. Nelitassuiset pääsevät kauemmas irtoamaan ja vapaammin liikkumaan. Nousuja, laskuja, kiipeämistä, alamäkeä. Kauniita maisemia ja miellyttäviä kuvauspaikkoja. Hymyilyttää, kun näkee nelitassuisen juoksentelevan ympäriinsä onnellisena kaikista tuoksuista ja vain vapaana olostaan.


Kun lähdettiin kävelemään eteenpäin Rudi jäi tuttuun tyyliin tietyn matkan päähän odottelemaan, josta lähti tassuttelemaan tietyn matkan päähän, kun oltiin liian lähellä. Kun päästiin takaisin metsätielle eli Rudin lempparille ennen meitä lähti tuo väärään suuntaan juoksemaan täysiä. Yksi huuto ja soopeli kirmasi niin lujaa tielle odottelemaan, että meinasi kompastua omiin tassuihinsa. Päästessä paikkaan mistä lähdettiin kävelemään metsäänmetsään soopeli ryntäsi heti sinne. Uudestaan, teletappien tyyliin.