Melkoinen oli päivä viime viikon keskiviikkona! Teemana jonkinmoinen agilityrally. Sain kuin sainkin järkättyä illan niin, että ehdin mennä kahdesti rallyradan agikisoista huolimatta. Ensin oli suunniteltu, että menisin pidemmän aikaa alussa, mutta asia unohtui. Alku venyi sen verran pitkäksi, että kun olin menossa toisen kerran medien rataantutustuminen alkoi, joten lähdin juoksemaan sinne ja Rudi jäi hämmentyneenä kentälle eikä meinannut tulla. Hassu! Toisesta tehoryhmästä sattui puuttuman koirakko, joten päästiin heidän vuorollaan käymään radalla. Jee! Koiralla oli kivaa ja kerrankin jopa kartturilla. Jännä, hyvin jännä.
Kokeilin ensimmäistä kertaa lämmitellä pikaisesti Rudin kentän puolella lelulla, ihan vain koikeillakseni, miten vaikuttaa Rudiin. En ole vieläkään keksinyt millainen rutiini lämmittelyssä olisi sellainen Rudille, jonka jälkeen olisi valmis kisoihin tai treeneihin. Varmasti riippuu hieman lajista ja ympäristöstäkin. Tutuilla kotikentillä tuntuu riittävän vain kysymys haluaisiko treenata siihen, että Rudista oikein näkee miten innoissaan on päästessään tekemään. Toki kotikenttä on aina eriasia kuin halli tai muu paikka. Oma olotila on myös merkittävä asia siihen millainen se on, sillä Rudi reagoi siihen heti.
Ensimmäisellä kierroksella koko rata oli vasemmalla puolella, toiselle vaihdettiin kaksi puolenvaihtokylttiä. Yleensä Rudi on parempi toisella kierroksella, joten oli hyvä, että oikean puolen trenaamista tuli vasta toiselle kierrokselle. Ensimmäisellä kierroksella paranee loppua kohden, kun taas toisella kierroksella on alusta asti hyvää tai väsyy loppua kohden. Siihenkin jos löytäisi jonkin jutun, miten saisi heti ensimmäisen radan ensimmäisille kylteille oikean fiiliksen. Tai ehkä tämäkin on vain sitä, että itse jännitän niin Rudikaan ei pysty.
Kakkoskyltin suoritukseen on tullut tuo pienoinen ennakointi. Suotavaa se olisi kai saada pois. Yllättäen kävi katsomassa houkutuksen molemmat houkutukset. Tähän mennessä ei ole tainnut kuin kerran tai kaksi treeneissä katsomassa vain toiseen. Sitten tulikin pieni haahuilu 270 käännös, kuten normaalistikin käännökset oikealle. Nuo 90 astetta vasemmalle ja samanmoinen kera istumisten ovat aina hiukan tuollaisia, että peruuttelee liikaa jonka vuoksi joutuu asettelemaan itsensä sivulle. Täytyisi ehkä kehitellä jokin toinen sana tuolle ja 360 käännöksille. Takapäänkäyttö on ollut kyllä hyvää, mutta ehkä ei aina vain tiedä mitä ollaan tekemässä. Maahanmeno oli yllättävän hidas ja nuuski myös. Lähti yllättävän hyvin siitä seuraamaan. Pujottelu oli jopa nätti eikä töksähtelevä ja kaarteleva. Hitusen parempi kontakti vielä niin on nätti hitaassa ja normaalivauhdissa. Mutta voihan hepulihyppy! Ehkä tarvitsis käydä treenaamassa tuota kera peruutuksen ja merkin ennen ensi viikon kisaa. Loppurata menikin jo aika nätisti hurjista häiriöistä huolimatta. Se ettei lähtenyt istumisesta mukaan oli ehkä jotakin epävarmuutta tai ei kuullut mun vihjettä.
Kommenttia saatiin juurikin sitä, että alku on hiukan huonompaa parantuen loppua kohden. Agilitykoirana mun tarvitsis pidättää hypylle viimeiseen asti ja sitten vain huokaista, jotta en olisi myöhässä. Hyvä pointti, joka kannattaisi muistaa! Takapään käyttöä ja osaamista ylipäätään kehuttiin. Mainitsi myös tuosta kuinka hyvin Rudi teki lopun hurjasta häiriöstä huolimatta. Juuri tuossa hiukan 270 vasemmalle jälkeen nimittäin alkoi koirat haukkumaan ihan lähellä, viereisellä kentällä aksattiin ja agikisoista kuului lähtöpilli. Rudi on tuolla hallilla tottunut siihen, että ääniä kuuluu ja sille vaikeampaa on itseasiassa se, että on ihan hiljaista.
Seuraava lause olikin jotain, mitä en osannut odottaa ja jonka takia hämmennyin niin etten osannut sanoa mitään, vaan vain nyökkäsin ja hymyilin. Kouluttaja sanoi, että pitäisi olla ylpeä siitä mitä olen osannut/pystynyt Rudille kouluttaa ja mihin asti olen sen kanssa päässyt. Tämä tuli vain niin oikeaan aikaan kaikkien epäonnistumisien ja huono kouluttaja -olon keskellä.
Kuten mainitsin toinen rata on huomattavasti parempaa kuin ensimmäinen, mutta tällä kertaa olikin ihan toisinpäin. Taisi Rudi olla hiukan liian väsynyt tekemään toista rataa. Olisi voinut ottaa vaikka pienempi pätkä radasta tmv.
Alussa taisin sanoa tuplakäskyn ja puolenvaihto oli hieman töksähtelevä.
Alussa ei sen suurempia huomautuksia, taisin käyttää ensimmäisellä kyltillä tuplakäskyn istumiseen ja puolenvaihto oli melko töksähtävän näköinen, houkutus ok. 270 oikealle oli aika nätti muuten, mutta itse voisin pysyä pystyssä ja käyttää kättä vähemmän. Ensimmäinen yritys istu, käännös oikealle, istu oli aika kamala, mutta toinen hidasta ensimmäistä istumista hyvä. Haahuilu 360 taas! Aina koiran ollessa ulkopuolella 360 on tuon näköinen. Istu-seiso-kierrä koira, jätin ensin liian vähän tilaa ja mun epätavallinen kiertäminen häiritsi, toinen yritys ok. Hiukan vasenta puolta hitaampi pyörähdys, mutta riittävä. Voisi kyllä
yrittää saada sen yhtä nopeaksi kuin vasemmalla. Käännös ja maahanmeno
hyvä. Pujottelussa pientä haahuilua, kun keskittyminen taisi jo hiukan hiipua. Puolenvaihto muuten jees, mutta havaitsi hypyn edessä joten tuli "jeehyppyhyppyhyppy" laukat. Aika odotettavissa ollut hyppy ja sen jälkeiset riehumiset. Loppu taas ihan nättiä, joskin hiukan hidasta.
Itse näin hurjasti korjattavaa, vaikka saatiinkin taas hurjasti kehuja niiden muutaman isomman parannettavan kohtaa lukuunottamatta (hyppy/houkutus). Täytynee tehdä taasen jokinmoinen treenilista piakkoin, josta voi aina käydä vähän lunttaamassa mitä kaikkea pitää parantaa ennen isoja kisoja.
Sitten vielä se agility! Olin ilmoittanut vain yhdelle radalle, kun meiltä löytyy se luva hyppäriltä. Jo ennen rataantutustumista kauhistelin keppejä, hyppy-keinuväliä, hyppy-A väliä, putkea ja sen jälkeistä hyppyä sekä puomin alastuloa. Eihän ollut hirveästi kauheisteltavaa, eihän? Ajatuksena ettei löydä keppejä, lähtee karkuun kolmoselta, vitoselta ja/tai kasilta. Juuri niitä paikkoja, joissa aiemmin kisoissa on lähtenyt kaasu pohjassa juoksemaan ympäri kenttää. Putkesta ajattelin maanantain treenien toistuvan ja Rudin kiertävän putken ulkokautta, oli nimittäin samanlainen putki puomin alla, joskin mentiin toisesta päästä. Sen jälkeisestä elämäst ajattelin, että lähtee takaisin aalle tai vaihtoehtoisesti kurvaa hypyltä suoraa eteenpäin. Puomin alastulo jännitti, kun juoksarit eivät ole kovin vahvat eikä kestänyt aiemminkaan päällejuoksua (?) siihen. Tiesin olevani myös liian hidas vaihtaakseni puolta ennen puomia.
HVideoltahan sen näkee ettei oikeastaan näistä toteutunut mikään kuten olin päässäni kehitellyt. Rudi löysi todella mageesti kepit! Ohitti viimeisen välin, kun katsoja oli nojannut aidan yli tms., jota Rudi jäi katsomaan. Näitä sattuu eikä tuolle mitään voi. Olin jo varsin tyytyväinen, että kepit ylipäätään löytyivät. Hymyilytti tuo keinu, kun ei mennyt taas ihan niinkuin ollaan treenattu. Etutassut sopivasti kontaktille ja kolmesta kehoituksesta huolimatta kysyi vielä tuomarilta saako lähteä. Seuraavalta hypyltä meinasi lähteä eteenpäin, kun ajauduin liikaa esteelle. Löysi putken eikä mennyt aalle takaisin, josta hämmentyneenä epävarma käsky liian myöhään ja koira ohi. Sama uudestaan puomia edeltäneeltä hypyltä ja viimeiseltä hypyltä. Tiedä sitten olisiko hypännyt viimeistä hyppyä ellei olisi jäänyt katsomaan ratahenkilöä, kun ilmeisesti kuitenkin käskyn kuuli kun hyppäsi sen takaakiertona. No, ei siitä nollaa olisi kuitenkaan tullut.
Itseasiassa tuo oli hyvän mielen hylly, sillä Rudi ei lähtenyt riehumaan kolmannelta esteeltä ja vaikka ohitti esteitä yms. kuunteli ja tuli yhdellä käskyllä takaisin. Videolta tuo näyttää omaan silmään paljon paljon hirveämmältä kuin radalla juostessa. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja pohtia olisiko myös puomille 2o2o parempi vaihtoehto. Treneissä tuo on tahtonut roiskia miten sattuu alastulon, kun tahtoo olla vaikeampia ratoja kuin 1-luokan radat, joten satunnaisesti puomin jälkeen tulisi kääntyä jyrkästi jompaan kumpaan suuntaan. Vai onnistuisikohan vain käskyttämällä hidasta, jolloin vauhti ei olisi niin kova? Tätäkin voisi pohtia erikseen. Palaillaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti