19 elokuuta 2015

Ensimmäiset agilityepikset



Ensimmäisestä agilityn epävirallisista kisoista jokseenkin selvitty, vaikka olikin varsin vaiherikas kisa. Ehkä vähän odotinkin, että jotain pientä voisi tapahtua, kun ollaan ensimmästä kertaa ulkona. Sanotaanko näin, että jostain se on kai aloitettava. Hieman ehkä ahdisti aloittaa oma kokoluokka. Rata oli kyllä todella helppo ja ihan suoritettavissa. Rudille vain tuli pieni hepuli eikä suoriuduttu omalla tasollamme.

Lähtöön mennessä ei jännittänyt yhtään, vaan oli aikalailla treenifiilis. Melko varma olo siitä, että jotenkin suoriudutaan. Toisena esteenä oli puomi, jota Rudi ei ole koskaan kieltänyt, paitsi nyt. Aurinko paistoi sellaisella korkeudella, että häikäisi ainakin itseäni juuri tuohon suuntaan eli saattoi vaikuttaa Rudiinkin. Ajattelin, että uudestaan vaan ohjaus puomille ja jatketaan matkaa, mutta Rudi olikin erimieltä. Hän lähti kentältä juoksemaan ympäri odottelualuetta ja lopulta päätyi kiipeämään A:lle, jääden korkeimmalle kohdalle katselemaan maisemia. Minä kentällä yritän huudella Rudia takaisin samalla, kun hävetti ihan todella paljon. Asiaa ei auttanut yhtään, että kuuluttajakin totesi, että "Rudi käy välillä hauskuuttamassa yleisöä". Lopulta Rudi palasi takaisin ja päästiin muutama este eteenpäin, kunnes lähti taas. Tässä kohtaa päätin vain napata Rudin kiinni ja jättää rata kesken. Tässä kohtaa olin varma, etten menisi enää radalle sinä päivänä.

Lopulta päädyin menemään loputkin startit. Toisella kierroksella kävi samanlailla kuin ensimmäisellä kierroksella. Rudi ohitti puomin ja lähti ulos radalta. Palasi kuitenkin nopeammin takaisin kuin aiemmin ja päästiin puomin lisäksi sen jälkeinen este, kunnes lähti taas pois kentältä. Jatkettiin puolen välin jälkeen rataa ja Rudi karkasi vielä kerran eikä meinannut mennä rengasta ja pussia. Treeneissä ei ihan tämänlaisia ongelmia ole ollut. 




Ennen kolmatta rataa otin vähän rally-tokoa ja otin lelun radalle matkaan. Olin myös enemmän sillä fiiliksellä, että nyt mennään rata loppuun asti ilman karkailuja. Huomasi, että varma fiilis auttoi, kuten myös varmasti lelukin, sillä Ruu kuunteli ja katsoi tarkasti minne mennään. Ainoat virheet tulivat muurilta, jossa valssatessa jätin lelun väärään käteen, jonka takia Rudi meni ohi, mutta palasi heti kutsuessa takaisin ja matka jatkui. Rudi myös irtosi putkelta putkelle huomattavasti paremmin, toisin kuin edellisillä radoilla. Tajusin jopa aloitta huutelemaan puolessa välissä putkea "täällä" niin ei karannut. Loppuratakin meni hyvin, lukuunottamatta pientä varmistelua ennen pussia. Aloin kyllä huutamaan pussia ajoissa, mutta Rudi katsoi pitkään mua, kuin varmistaen, että "varmasti?". Loppusuorakin meni yllättävän hyvin ja maalissa oli superpalkka. 

Huomasi taas miten oma mieliala vaikuttaa myös koiraan. Ensimmäisellä radalla olin epävarma, vaikka en jännittänytkään ja lopulta ärsytti, kun ei vain onnistunut. Toisella kierroksella olin jo valmiiksi luovuttanut. Viimeisellä taasen olin sillain, että nyt tehdään omalla tasolla. 

1 kommentti:

  1. Musta on todella upea juttu että kaiken karkaillut jälkeenkin palasit uudelleen suorittamaan rataa! Se vaatii sisua! Mulle kävi vähän samalla lailla meidän epiksissä kun koira karkasi ja vielä merkkasi pari estettä. Mulla ei ollut kanttia mennä uudestaan. Hienoa että sulla oli! Ja hieno juttu että viimeinen rata meni vielä noin hyvin loppuun :)

    VastaaPoista