28 kesäkuuta 2017

Mätsäreissä kilpailijan ja tuomarin roolissa.

Ainahan saa huonon sään vuoksi vähän mököttää, eikös? Viime päivinä vettä on tullut aivan jäätävän paljon eikä loppua näy. Kun vielä toistaiseksi ehtisi räpsimään kuviakin mihin vuorokauden aikaan vain, vaan eipä hirveästi ole asiaa kameran kanssa ulos, kun ukkoskuuroja tulee normaalin sateen välissä ties kuinka monta. Noh, onhan tässä kuussa ehtinyt olemaan oikeasti kivoja lämpimiä päiviä ehkä kaksi tai kolme. Jospa se tästä, kun pian vaihtuu heinäkuukin?

Eipä sitä ole tullut edes näpytelytä juuri mitään, vaikka sokerista tehty kirjuri on pysytelly tiukasti sisällä. Mitä nyt vienyt Rudia tarvitsemilleen lenkeille ja pyörähtänyt agi -ja rallytreeneissä. Jospa sekin tästä hiljalleen! Ainakin hienosti fiilis näpyttelemään alkoi iltalenkillä ollessa puoliltaöin. 

Match Show 11.06.2017 - PUN2
Match Show 11.06.2017 Sahalahti, Rudi PUN2


Kuun alkupuoliskolla tuli pyörähdettyä toista kertaa kuukauden sisään. Meinasipa sitä näpytellä ettei olla oltu kehässä pitkään aikaan, eipä. Pienellä varauksella lähdettiin, kun päivälle oltiin luvattu sadetta vaan kävikin niin, että aurinko paistoi ja oli lämmin. Vasta ihan paria kilometriä ennen kotia alkoi satamaan. Kerrankin näin päin!

Sateen vaarasta huolimatta oltiin ajoissa paikalla. Käytiin ilmoittamassa heti koirat, jonka jälkeen lenkiteltiin tovi. Alettiin siirtämään tavaroita autosta tien yli mätsäripaikalle niin ettei jäänyt hurjaa aikaa ennen kehien alkua. Kehiä kun pyöri vain kaksi kerrallaan ja alkuun oli veteraanit & lapsi ja lelukoira sekä pennut, oletettiin me ettei ihan heti olla kehässä. Vaan kävikin niin, että meidän kehässä oli lapsi ja lelukoira kisaajia oli eniten (8), pentuja ja aikuisia taisi olla saman verran (6). Itsehän en yhtään varautunut menemään noin nopeasti kehään vaan niin parikehään kuin nauhakehäänkin tuli kiire. Menin laittamaan koirankin väärinpäin, mutta mitäs pienistä. Rudia ei hirveästi kiireet ja mokailut haitanneet, sillä kaveri oli oikein nätisti. Kauempaa katsonut mukanaolija sanoi Rudin ottaneen hyvää askelta. Kuvia tai videota ei ole, joten tiedä sitten oliko Rudiksi hyvää vai ihan muutenkin. Namikättä ei oikein olisi jaksanut katsoa, maisemat olivat kivempia. Täytyisi varmaan opettaa jokin vihje käteen katsomiseen. Suunnilleen kuukausi olisi virallisiin näyttelyihin, ehitisiköhän?

Punainen nauha saatiin, kun vastassa ollut tipsu sai sinisen. Nauhakehässä meitä tosiaan oli vain kolme, joten palkinnoille varmuudella päästiin. Niin kävi ettei kätelty ihan ensimmäisenä vaan napattiin paikka keskeltä. Huikea mies! Palkinnoksi saatiin kanafileiden lisäksi kerrankin jotakin käytännöllistä, pullo Pet Head hoitoainetta ja vieläpä pinkissä pullossa. Ainoa miinus on se, että hoitoaine on suunniteltu käytettäväksi karvanlähdön aikaan eikä tuolla moisia kausia ole kolmeen vuoteen ollut, vaikka onkin tuollainen pehko.  Noh, ehkä sen voi silti käyttää.

Myös siskon Hilly oli mukana isoissa aikuisissa, joita saikin odotella. Kerrankin näin päin! Yleensä pieniä pentuja ja aikuisia on niin paljon ettei tunnu koskaan loppuvan. Hillyn tuomarina oli ensimmäistä kertaa mies, jota jännitti selkeästi enemmän kuin aiemmin naistuomareita. Katsoin hiukan hämmentyneenä, kun Hillyn väistäessä tuomari otti koirasta väkisin kiinni vetäen hieman itseensä päin, katsoen hampaat. Pahensi vain entisestään vieraiden pelkoa, juuri kun oli vähän mennyt eteenpäin.  Eipä ainakaan tarvitse samalle viedä enää, mikäli sattuu uudelleen olemaan jossain. Liikkeet eivät sujuneetn tämän jälkeen ollenkaan eikä seisottaminenkaan meinannut enää onnistua, kun pälyili tuomaria mennessään näköpiiristä pois. Tuomari ilmeisesti piti Hillystä kuitenkin sen verran, että sijoitus oli SIN3.

Match Show 11.06.2017 - SIN3
Match Show 11.06.2017 Sahalahti, Hilly SIN3
Tulipa oman kehän jälkeen mentyä tutkimaan paremmin isojen pentujen ja aikuisten kehiä. Katselin tarkemmalla silmällä koirakoita, miettien kummin päin nauhat menevät ja miten koirat sijoittuvat. Taisipa pohdinnat mennä aikalailla samanmoisesti kuin tuomarilla. BIS-kehässä menivätkin arvaukset kyllä ihan väärin. Kaikki kahdeksan koiraa palkittiin ja ehkä kolme meni oikein, haha. Tämä vain siksi, että olin lupautunut tuomaroimaan heti seuraavana tiistaina ensimmäistä kertaa mätsäriin. Onneksi luokkana oli tuttu ja turvallinen pienet aikuiset. Toivoin ettei tulisi montaa koiraa, kun tiesin olevani melkoisen hidas ainakin ensimmäisellä kerralla. Sateenuhan vuoksi koiria oli kyllä todella vähän, mutta eniten oli juuri pienissä aikuisissa ja viimeisenä lopettelin kehää. Noh, ei se mitään! Oli kyllä ihan hauska kokemus, vaikka jäätymisiä tuli enkä edennyt ihan suunnitelmien mukaan. 

Myös Hilly oli mukana pyörähtämässä isoissa aikuisissa. Sisko oli sitä mieltä, että voi hyvin viedä heti uudelleen kehään ja katsoa miten reagoi. Samaa mieltä olin itsekin, kun samanmoista kohtelua olisi tuskin luvassa. Hieman oli jännittänyt enemmän, joten tuomari vain vähän silitteli ja antoi namia. Nauhakehässä ei sijoitusta tullut, vaan oli viidestä koirasta viides. Sijoitushan ei nyt tärkeintä ollutkaan vaan se, että saatiin heti perään hyvä kokemus.

14 kesäkuuta 2017

Demokoirakkona agilityn koulutusohjaajakurssilla.

Jestas miten menikään hermot editoida ja ladata videot Youtubeen. Ensin eilen editoitu video ei Youtubelle kelvannut, koska oli muka väärässä muodossa. Sitten alkoi Elokuvatyökalu herjata ettei videonpätkät kelpaa. Useampaan kertaan pamautti myös ettei kykene pyörittämään ohjelmaa. Pariin kertaan sai käynnistellä konekin uudelleen. Eikä pelkästään noin 15 minuutin pätkä kestänyt lyhentää reiluun kahteen minuuttiin mennyt kuin kaksi tuntia. Siihen vielä latausaika Youtubeen.

Pyörähdettiin reilu kaksi viikkoa sitten TamSkin agilityn koulutusohjaajien kurssilla, demokoirakkona. Piti mennä jo aiemmalla kerralla, mutta osuipa silloin samaiselle päivälle jotakin muuta. Rudi kun kaipaa myös tekniikka/ohjauskuvio/erottelu/hallinta/jne treenejä ainaisen ratatreenin lisäksi. Näitä myös kyseisenä päivänä saatiinkin tehdä.


Erottelu oli Rudille todella vaikeaa, joka ei yhtään yllättänyt. Rudi on usein mennyt kaavalla "kun äskenkin niin nytkin" eikä reagoi ohjaukseen tai käskyyn vaan menee vain murinan tai haukun kera.  Ehkäpä pitäis oikeasti alkaa treenaamaan? Jotenkin Rudille oli myös todella vaikeaa se, että lelu oli jollain muulla kuin mulla. Eipä ole Rudia tainnut noin pahasti koskaan häiritä tuo kuin nyt, kun ei meinannut edes keksittyä tehtävään, kun piti vahtia lelua.  Vaikeaa Rudille oli myös hakeutua itsenäisesti sivuttain olevalle hypylle (= ulkona otetussa videossa putki-hyppy), kun tuli samaa puolta mun kanssa. Soopeli meni joko viime tipassa toiselta puolelta tai tykitti vain mun perässä. Kun siihen lisättiin mun esteeseen päin liikkuminen niin johan onnistui. Tulipa tosiaan sopivasti juuri niitä asioita treenattua, jotka ovat Rudille vaikeita!

Ensimmäistä kertaa muuten pyörähdettiin myös ulkona treenaamassa, sitten viimeisten kisojen viime vuonna. Nehän päättyivät Rudin karkaamiseen kehästä koirien tervehtimisen kautta autotielle eikä antanut kiinni saatika tullut takaisin ennen kuin itse oli valmis. Toisella kertaa mutkaputki oli liian tylsä, joten juostiin suoraa kehästä pihalle niin kauas kuin pääsi ja nostamaan jalkaa. Ihan viimeisimällä kerralla pysyi juuri ja juuri kentällä, mutta korvat eivät toimineet yhtään ja päästiin ehkä joka kolmas este oikein. Pikkuisen hirvitti mennä heti ensimmäiseksi ulos, sillä salaa toivoin aloitusta sisällä mikäli käydään sekä ulkona että sisällä. Asennoiduin siihen, että haen Rudia jostain Niihaman metsästä monta tuntia, mutta kaverihan pientä pyörähdystä lukuunottamatta pysyikin kentällä!! Täytynee olla tyytyväinen jo pelkästään siitä.

10 kesäkuuta 2017

Toukokuussa agility yllättää.

Toukokuu yllätti positiivisesti kartturin, sillä treenit sujuivat aikaisempaa paremmin. Ainakin fiilis radalla on ollut parempi eikä mokat ole menoa haitanneet, kuten ennen. Yhteistyö on parempaa kuin koskaan. Väärinkäsityksiä tottakai välillä tulee ja joskus pitää hupsutella menemällä selkeällä ohjauksella väärään suuntaan. 




Alkuun ensimmäinen putki oli syystä tai toisesta vaikea, eikä sinne meinannut soopeli millään löytää. Puomi taasen oli sen verran hauskempi este, jolle mennään mielummin kuin muille esteille. Vielä kun on koira, joka ei anna pienintäkään ohjausmokaa anteeksi ja joka kerran keksittyään jotakin tekee sen joka toistolla, vaikka kuinka selkeästi näyttäisi. Viime tipassa lopulta kääntyi hypylle, mutta itse olin melkoisen myöhässä seuraavalle hypylle lähetyksessä, kun sitä jäi aina odottamaan tuleeko Rudi vai ei.

Huh, miten huono ohjaus 11-12 väli olikaan. Oikeastaan jokaisella kerralla kävi noin, kun menin aina odottamaan niin kauan kunnes Rudi oli jo ilmassa. Eipä siinä hurjasti alastulon paikkaa voinut muuttaa. Siitäpä sitten hitaan kartturin erittäin hidas lähtö eikä soopeli meinannut irrota hypylle, kun tiesi mun ottavan etumatkaa. Täytynee lisätä treenilistaan. Melkoisen huono päällejuoksukin tuli 16-17 välii. Hidas mikä hidas. Ihmettelen suuresti miten Rudi edes reagoi moiseen ohjaukseen enää, kun oli selkeästä menossa ohitse. Eikä päällejuoksu ole mitenkään lempparein tilanne, hirveintä on hypätä ohjaaja kohti. Enkä ymmärrä miksi aina hidastan kepeillä kuin varmistaakseni Rudin menevän ne. Tiedän Rudin osaavan kepit ja niihin tarvitsis lisää vauhtia sekä mun pitäisi pystyä ottamaan etumatkaa kepeillä niin miksi treeneissä hidastan? Plaah.



Tehtiin vähän kontakti-puomi erottelua, hyvää treeniä! Olin melko varma, että Rudille on vaikeampaa mennä putkeen kuin kontaktille. Odotin, että Rudi sulkee korvansa täysin ja menee vain kontaktille, näytti tai sanoi mitä tahansa. Puomi-putki erottelussa kävikin toisinpäin. Putki löytyi erittäin helposti, mutta puomi ei löytynytkään niin helposti. Etenkin ottaessani etumatkaa soopeli meni vasemmalta puolelta putkeen. Piti odottaa Rudin olevan puomilla ennen kuin liikuin enempää. Harmittavaa hitaalle kartturille. A-putki erottelu meni älyttömän hyvin, vaikka lisäsin haastetta takaaleikkauskella. Joskaan ei  ihme, onhan Aa Rudin lempparieste. Viimeisellä toistolla yllätyin, kun Rudi meni epäröimättä puomille, juuri tuo kun oli vaikea.

Kontakti-puomi erottelua olisi hyvä tehdä vielä lisää, jotta kisoissa on helpompaa koiran osatessa kunnolla erottaa käskyt. Saatiin vähän vinkkejä miten voi lähteä erottelua tekemään. Näillä ohjeilla sujui hyvin, verraten siihen ettei olla oikeastaan koskaan tehty erottelua. 

Kun halutaan koiran menevän kontaktille ohjaaja hidastaa vauhtiaan eikä ohjaa oikeastaan ollenkaan. Toistetaan vain kontaktin käskyä esim. "aa" tai "kiipee". Putkeen mennessä taasen ohjataan reilusti ja käskytetään kunnolla.


Tästä radasta tykkäsin hurjasti, vaikka rataantutusmisessa aluksi olinkin vähän aapua. Tällä radalla huomasin itse ensimmäistä kertaa, miten Rudi on alkanut hyppimään tiukemmin hyppyjä, esimerkkinä kakkoshyppy. Rudi  on myös oppinuy hyppäämään viistosti (esim. 8) eikä enää tähtää hyppäämään suorssa linjassa eteenpäin ja vasta sitten käänty

Rata sujui varsin hienosti, sillä siinä onnistui kohtia jotka eivät ole pahemmin onnistuneet. Siinä missä kakkoshyppy hämmensi, jatkui rata samanmoisesti positiivisesti hämmentävänä. Kolmosputkeen ohjatessa sain lähteä seuraavalle esteelle reilusti ennen kuin Rudi oli putkessa, jonka jälkeen oli putki millaista Rudi ei ole pahemmin löytänyt. Ohitse moisesta on ennen menty. Vitosella vasten hyppääminen ei tuottanut ongelmia ja hienosti irtosi seuraavaan putkeen. Kasihypyllä lähti hienosti ohjaukseen mukaan, joskin mukaan mahtui myös väärältä puolelta hyppyjä, mutta vain mun ohjausmokiasta johtuen. Vaikka Rudi onkin ollut aina tarkka ohjauksista niin yhteistyö on kuitenkin parantunut sen verran, että kuuntelee paremmin. Putkihässäkkäkin oli menossa varsin hyvin, mutta pieni liikahdus hiukan liian aikaisin pisti Rudin kääntymään hypylle. Alkuun putket olivat jotenkin vaikeita mennä, jonka vuoksi piti vähän palkkailla yllättäen putken jälkeen.

Loppuratakin meni huikeasti, yhtä puomin löytymättömyyttä lukuunottamatta. Täytyi jäädä näyttämään kunnolla puomi, muuten ei poika sitä huomannut. Mikäli viilausta tarvittavat asiat näpytellään ylös niin myös puomin jälkeisen hypyn tapaiset tilanteet saavat Rudin tekemään aikamoisen kaarroksen. Kun jonkin hypyn jälkeen on hurjasti tyhjää tilaa ja kaaaukana on este on Rudi melko varma, että sinne mennään, vaikka tekisi hidastuksen ennen hyppyä. Yllättävän hyvin löytyi kontaktitkin, vaikka moiseen paikkaan päätin persjättöä kokeilla, vaikka viskileikkaus taisi olla toimivampi tapa. Huikea on Rudista kuitenkin tullut! Toki viilausta ja vauhtia tarvitaan molemmat kyllä vielä.








Kuun viimeisissä treeneissä päästiin vihdoin ensimmäistä kertaa ulos. Sinällään vähän tahtoi pistää jännittämään, sillä viimeisin muisto ulkoa on ollut Rudin karkaaminen kehästä. Ei tullut huudosta eikä antanut kiinni vaan juoksenteli oman halunsa mukaan ympäriinsä, tulematta vahingossakaan takaisin radalle. Kävipä tuo autotielläkin pyörähtämässä kahdesti. Toisella kertaa ei mennyt mutkaputkeen vaan juoksi suoraa kehästä ulos mahdollisimman kauas pusikkoon nostamaan jalkaansa. Ensimmäiset ja viimeisimmät kisat, joiden jälkeen päätin ettei me todellakaan enää koskaan mennä ulos treenaamaan tai kisaamaan agilityssä. Tätä treeniä edeltävänä päivänä päästiin kokeilemaan helppoja tehtäviä agissa ulkona. Siitä lisää myöhemmin.

Valmiiksi numeroitua rataa kun ei löytynyt niin saatiin itse suunnitella omat radat. Nämä sitten kerrottiin kouluttajalle ennen treeniä, ettei voi mokan sattuessa todeta "näin se meni, hehheh". Tuumasin heti, että jotakin todella helppoa, missä ei vauhtia ehtisi tulla hirveästi ja koira olisi hallinnassa. Kuitenkin jokin vähän vaikeampi juttu mukaan, jonka voisi jättää pois, mikäli näyttää huonolta. Yllättävän nopeasti alkoi raksuttamaan.

Nähtävästi olikin se helppo rata, kun mokia ei pahemmin tullut. Ainoastaan kepit tuntuivat hiukan hankalilta eikä vauhtikaan ollut mikään päätä huimaava. Tuumasin pohjan olevan vähän hämmentävä Rudille, kun ei tosiaan olla ulkona oltu kuin kolme kertaa ja tuo on erilaisempi pohja kuin muualla. Ehkä Rudi oli myös väsynyt edellisen päivän agista. Montaa toistoa ei sen vuoksi otettu ja ihan hyvä näin. Jää koirallekin parempi fiilis kun ei loppuun väsytä koiraa ja loppuu onnistuneeseen suoritukseen.

02 kesäkuuta 2017

Paineet skippaan, hakuna matata.

Rally-Toko epikset 31.05.2017


Hiljalleen ollaan palailtu takaisin rallyn pariin noin  yhdeksän kuukauden tauolta. Hirveästi ei ole tullut huudeltua, kun olen vähän katsonut mihin suuntaan lähdetään. Onko edelleen kamalaa vai voisiko jo sanoa taas kivaksi lajiksi. Viimeisimmät kisat olivat viime elokuussa ja treenit elo-syyskuussa. Maaliskuussa tein yhdelle treeniporukalle kaksi kertaa radan, jolloin sain itsekin pyörähtää radalla ja pyörähdettiinhän me epiksissäkin samaisessa kuussa. Tuolloin fiilis oli vielä se etten tiedä vieläkään palataanko sittenkään enää rallyn pariin. Etenkin epikset menivät aivan penkin alle eikä suorituksessa ollut mitään muuta hyvää sanottavaa kuin putki.

Toukokuun alussa tuli fiilis kokeilla helppoja yksittäisiä liikkeitä ja muutaman askeleen seuruita ihan vain sisällä. Katsoa muistaako koira enää yhtään mitään. Muistihan tuo soopeli hienosti ollen ihan soikeana onnesta. Tätä haluttiin ehdottomasti lisää. Sattuipa sopivasti, kun oma seura ilmoitti järkkäävänsä epävirallisen rally-toko cupin, jonka ensimmäinen osari olisi loppukuusta. Minäpä sitten laittelin ilmoa menemään sen enempää ajattelematta. Tarkoitus ei ollut välttämättä käydä kaikkia osakilpailuja läpi, vaan kurkata menoa nyt ensin yhdessä. Eikä ollut huono päätös!

Kunnes havahduin viikonloppuna ajatukseen: ne kisat tosiaan ovat jo ensi keskiviikkona. Ei oltu otettu yhtään mitään tänä aikana. Viikkoihin on mahtunut vain agility kerran viikkoon ja hepuloinnit omien treenien ohessa ja muutaman kerran maalla. Minäpä sitten otin kolmena päivänä 5-10min treenit, jotka tehtiin pidemmän lenkin aikana yllättäen. Niihin kuului leikkiä, muutama lyhyt seuruu ja kontaktiharjoitus sivuilla, yksi tai kaksi 2-6 kyltin sarja sekä yhtenä kertana tauon jälkeen vielä peruutus sivuilla ja merkki.  Peruutukset onnistuivat kerrasta, joten niitä ei enempää tehty. Merkkiä tehtiin kolme kertaa, vaikka onnistuikin joka kerralla. Seuruussa ja kontaktissa palkkasin liikkeen aikana paristi namilla, liikkeen päättyessä lelulla.  Sarjoissa sekä yksittäisissä liikkeissä palkkasin lelulla. Rudi palkkautuu molemmilla hyvin, mutta tykkää ehkä enemmän lelusta. Se kuitenkin kiihdyttää Rudia hiukan liikaa, joten esim. seuruussa, kontaktin pidossa ja paikallaolossa täytyy palkata namilla liikkeen aikana. Lopuksi joko nami jackpotilla tai lelulla.




Kisapäivä koitti eikä ollut jännittänyt vielä yhtään. Totesin vain meidän saavan jotain 30 pisteen luokkaa, kun kurkkasin ratapiirrosta. Pyörähdys-peruutus-puolenvaihto edessä ei kuulostanut kovin lupaavalta. Eikä kuulostanut myöskään hurjan monet käännökset oikealla. Tauon aikana niistä on tullut yksi heikkous. Huokaisin kuitenkin helpotuksesta, sillä käytösruutu oli istuen. Tuskimpa haistelisi niin perusteellisesti maata tai vaihtaisi niin helposti asentoa. Vaan menipä omat ennakoinnit ihan metsään.

En tiedä kuinka hurjasti oikeasti tarvitsis näpytellä ylös radasta kun videokin on, mutta josko vähän. Lähdössä Rudi oli todella kivasti kuulolla, tapittaen mua siihen asti kunnes kuului "ole hyvä". Luotin Rudiin enkä napannut kontaktiin, vaikka koulutuksellisesti olisi kannattanut. Alussa Rudi oli vähän hämmentynyt siitä, että tosissaan mennään jotain muuta kuin agilityä, jonka vuoksi muutama piste lähti puutteellisesta yhteistyöstä heti alussa. Suoritus alkoi paranemaan lemppariliike pyörähdyksestä, joskin ilohaukut veivät vähän pisteitä. Todennäköisesti liiallisesta ohjaamisesta lähti myös 270 oikealle -kyltillä, joka oli yllättävän vaikea Rudille. Houkutukseen meinasi poika langeta, onneksi kuitenkin oli kuulolla. Eniten Rudimaista menoa alettiin näkemään spiraalista maaliin. Juuri sellaista superiloista marssimista! Suorituksessta toki oli myös useamman kerran pientä vinoutta, hieman kaukana seuraamista ja muita pieniä virheitä. Käytösruutu olikin astetta hankalampi. Ihania tuoksuja riitti liiaksikin asti, joka vei Rudin lopulta käymään maassa. Yhtään ei Rudi kuunnellut puhetta, vaikka mitä yritti sille sanoa. Nämä kuitenkin ovat asioita, jotka varmasti muistuvat taas paremmin mieleen, kun aloitetaan treenaamaan enemmän.

Vähennykset listattuna:
1. 2x vasen täyskäännös,  -1PY
3. Istu, maahan, kierrä koira, -1PY
5. Pyörähdys, -3HAU
8. 270 oikealle, -3TVÄ
10. Houkutus, -1PY
17. Istu, seiso, maahan, -1 VINO
Käytösruutu, -10TVÄ (meni maahan)

Tulos: MES80, Sij. 1/1
Aika: 2.47.40
Kommentti: "Meno parani loppua kohden. Taitavaa ohjausta!"
Tuomari: Katriina Nurmikolu

Yleisesti ottaen rata meni todella paljon paremmin kuin olin uskonut sen menevän. Radalla oli se Rudi, jonka olen oikeasti nähnyt viimeksi silloin, kun oltiin avossa eli kaksi vuotta sitten. Radalla oli se iloinen häntää heiluttava Rudi, joka halusi tehdä rallya, jota kiinnosti tehdä mun kanssa töitä ja joka ilostui lopulta niin, että nähtiin harvoin kisoissa nähtyä marssimista. Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen jopa mulla oli kivaa radalla! Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen pystyin keskittymään vain meihin enkä panikoitunut tai pakka seonnut mistään virheestä. Siksi radan pienet virheet eikä edes käytösruudun iso virhe pilanneet fiilistä. Ensimmäistä kertaa mua ei haitannut, vaikka tulos olisi ollut sen 30 pistettä.  Radan jälkeen Rudi sai megasuperkivan palkan sekä jättimäisen halin. Tätä soopelia on ollut todella ikävä ja tätä fiilistä ollaan haettu oikeastaan niin kauan kuin ollaan kisattu lajissa.