30 heinäkuuta 2017

Epävirallinen rally-tokocup, 2. osakilpailu.

Käytiin kuun ensimmäisenä päivänä pyörähtämässä epävirallisen rally-tokocupin toisessa osakilpailussa. Ihan vain siitä syystä, että oliko se ensimmäinen osakilpailu vain tuuria vai ollaanko oikeasti löydetty ilo takaisin rallyyn. Ehkäpä vielä senkin vuoksi, kun siitä noin viikon päästä oli vuorossa ensimmäiset viralliset kisat 11 kuukauteen. Jaiks!

Ennen kisaa Rudi oli oma iloinen itsensä, hepuloi ja äänteli minkä ehti muiden koirien katselemisen lomasta. Kamalaa oli, kun Hilly pääsi ennen Rudia kehään ja hän joutui sen aikaa olemaan häkissä ihan yksinään. Toki näköyhteydellä muhun ettei ala komentamaan. MES-rataa tutkiessa totesin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä, että jestas miten helppo rata.


Lähdössä Rudi vähän vilkuili ympärilleen, mutta lähti kerrankin ensimmäistestä käskystä liikkeelle. Kovin laama hän oli ensimmäisen puoliskon, innostuen loppua kohden. Hyvänä esimerkkinä ensimmäinen tehtävä, jonka Rudi treeneissä tekee niin nopeasti ettei siitä yhdenaikaista meinaa saada ollenkaan.  Hyvin usein kuuluu myös hau, koska onhan se melkein sama kuin pyörähdys. Toisessa tehtävässä usein varastaa kun ei malta odottaa käskyä, mutta nyt tarvittiin tuplakäsky ja kurkistus. Pujottelussa ensimmäistä kertaa vaihtoi puolta, oletettavasti ihan vahingossa tai jostain mun pienen eleen takia. Muuten Rudi suoritti tehtävät kuten nyt tänä kesänä on alkanut suorittamaan eli ehkä hitusen varmemmin, iloisemmalla asenteella ja ei-niin-vinosti.
Ensimmäistä kertaa rally-tokossa ja vielä kisatilanteessa pääsin jonkinmoiseen omaan kuplaan. Eikä jännittänyt tai ollut epävarmaa oloa yhtään. Sen huomasi Rudistakin siinä, kun se alkoi marssimaan ja suoritti tehtäviä niin kuin sanoin, vaikka alkuun laama olikin. Toivon mukaan pääsisi tulevaisuudessakin tuohon omaan kuplaan, josko Rudi olisi joskus iloinen oma itsensä alusta asti, eikä vasta puolesta välistä pääse vauhtiin.

Käytösruudussa piti vähän nuuskutella maata taasen. Hieman alkaa ärsyttämään tuo ainainen nuuskimisen aloittaminen, kun ajanottajan kello lähtee käyntiin. Aina vain kisatilanteessa on noin suuri ongelma. Treeneissä uskoo heti puolikkaastakin käskystä, jos pää alkaa menemään maahan. Jostain se tietää ettei siinä tilanteessa voi kunnolla alkaa komentamaan. Ikuisuusongelma, johon ei auta kuin treenaaminen.

29 heinäkuuta 2017

Kuvaamassa epävirallisissa rally-tokokilpailuissa.

Pohdin itsekin osallistumista kyseisiin epiksiin, mutta luokkien ollessa mölli-ALO, ALO ja AVO, en sitten osallistunutkaan koiran kanssa. Paitsi katsomon puolelta, kun Hilly osallistui normaaliin alokkaaseen. Nappasin kameran mukaan kera pitkän putken ja toivoin ettei vain alkaisi satamaan, kuten oli vähän luvattu. Kaveriksi otin videokameran ja sille kämäsen mukatelineen, kun nappasin videon lisäksi myös kuvia Hillystä.

Oli kiva päästä vähän treenailemaan miten sitä ilta-auringossa osaakaan kuvata. Vastauksen melkein osasin jo arvata, aika kehnosti. Tässäpä kuitenkin parit räpsyt.


IMG_5345IMG_6248
IMG_5381IMG_5520IMG_5574IMG_5816

25 heinäkuuta 2017

Mitäs meille kuuluu?

2017-07-24_01-13-14

Jestas  miten sitä taas on laiskimus laiminlyönyt blogiaan kamalan pitkällä tauolla. Jotenkin ei vain ole saanut aikaiseksi pysähtyä näpyttelemään mitään, vaikka onkin kuitenkin hurjasti tuijottanut ruutua, kun ei ole ollut muita juttuja. Näpyttelemättömien aiheiden lista alkaa pian hipoa niin hurjan pitkää, että pian jää joko kirjoittamatta tai tulee melkoisen pitkä kilometripostaus. Vaan jospa aktivoituisi taas, ettei käy kumpaakaan.

Jospa sitä aloittaisi ihan vain kuulumisilla. Treenit ovat jatkuneet normaalisti agilityssä viikoittain. Pitäisi päästä edes satunnaisesti toisenkin kerran viikkoon. Täytyisi päästä normaalin ratatreenin lisäksi hiomaan erilaisia ohjauskuviota toimimaan paremmin tai opettamaan ihan alusta. Vaihtoehtoisesti voisi kehitellä muutama hyppy, jotka olisivat tarpeeksi kevyitä ja helppoja siirtää, mutta kuitenkin turvallisia. Toki kelpaisi hyppyjen kaveriksi keinu, puomi, kepit, pituus ja pari putkeakin. Ei vaan taida ihan heti tuo toive toteutua, voisi aloitella ihan vain niillä hypyillä.

2017-07-24_12-44-03Rally-tokossa ollaan aktivoiduttu ihan kunnolla. Äitini käy siskoni koiran kanssa rally-tokon viikkoryhmässä, joka vaihtui jo huhtikuussa ulos. Joskin toukokuun lopussa alkoivat treenit kunnolla pyörimään, kun vähän enemmän alkoi tulla jonkinmoisen kesän merkkejä. Tälle kentälle saa mennä kuka tahansa treenaamaan itsenäisesti 07-22 välillä ilmaiseksikin, koulutusten ja viikkoryhmien ollessa etusijalla. Parasta on jättikenttä, jonne mahtuisi ainakin viisi rataa rallya reiluilla väleillä. Samaan aikaan koulutustenkin kanssa saa tulla, kunhan tosiaan on sen verran kaukana ettei häiritse koulutusta ja jotka ovat samaan aikaan tulleet ovat kohteliaasti kysyneet mahtuuko tulemaan. Aloin muutama viikko sitten käymään samaan aikaan siellä treenaamassa kuin tämä ryhmä treenaa. Heillä yleensä on 1-2 rataa, joten olen mahtunut tekemään aina oman radan hiukan kauemmas, jota myös he saavat halutessaan tulla tekemään. Siellä kun helposti tulee vietettyä puolestatoistatunnista kahteen tuntiin, joka tarkoittaisi radan olevan lähestulkoon koko ajan tyhjänä, kun mennään Rudin kanssa maksimissaan kolme kertaa rata. Yleensä 1-2 kertaa, kun olen treenannut myös yksittäisiäkin liikkeitä. Lisäksi viikkoihin on mahtunut myös tekniikan, käytösruudun ja seuraamisen hiomista. Ihan fiiliksen mukaan ollaan treenailtu eikä olla otettu mitään stressiä. Enää en aja meitä siihen pisteeseen, jossa oltiin viime syksynä. Vihdoin kun siitä on suurin piirtein toipunut. Tosin varmaankin täytyisi jonkinmoinen suunnitelma tai lista tehdä, jotta ei aina tulisi tehtyä samaa, kun tekee muuta kuin ratatreeniä.

Näiden lisäksi sain muutama viikko sitten rallyyn uuden treenikaverin, kultaisennoutajan Masin. Sillä on aiempaa kokemusta rallysta ja osaakin hienosti ALO-AVO luokkien kyltit.  Pienellä tekniikkaharjoittelulla ja seuraamisen vahvistamisella voisi harkita möllikisaa. Itsehän  en edes ajatellut kisaamista, ennen kuin sitä mulle ehdotettiin. Ajattelin sen olevan vainn hauskaa tavoitteetonta höntsäilyä, kun Masin ryhmäpaikka on kesän tauolla. Ennen sitä tosiaan täytyisi saada koira toimimaan, kun koiria tai ihmisiä menee ohitse. Hän jää helposti tuijottamaan häntä heiluen kauempanakin olevia kohteita, eikä välttämättä namikaan tilanteessa auta. Hajutkin ovat meinanneet vähän viedä. Toki kuusi kertaa on vasta takana, joten eihän vielä olla tutustuttukaan kunnolla. Jatketaan siis edelleen helpoilla tutuilla jutuilla. Kiirehän ei ole mihinkään, katsellaan rauhassa eikä stressata tässäkään asiassa.

Rudi on ollut myös mukana Masin treeneissä. Välillä ollut vain ihmettelemässä, välillä tehnyt muutaman radan, välillä jotain muuta, kun Masi on  tauolla. Helppoa treenata oma koirakin samalla. Rudi vain on tullut todella mustasukkaiseksi, komentaa nyt pelkästään jo siitä kun Masi tulee lähelle. Pitäisi keksiä jokin tehokas keino kitkemään moinen käytös pois. Treeneistä ei oikein tule mitään, jos heittelen namia Rudin ollessa nätisti. Namia kun pitäisi olla nyt alkuun jatkuvasti heittelemässä.

Rallya ollaan treenattu nyt viikossa 0-4 kertaa, riippuen vähän viikosta ja mitä muuta tehdään. Haluan nyt pyrkiä siihen, että viikkoon mahtuu myös vapaapäiviä sekä jotakin hauskaa, kuten pallottelua, frisbeen heittelyä, jokin uusi pidempi lenkki tai metsähepulointia. Vapaapäivä on aina esimerkiksi agilityn viikkotreenin jälkeen, hieronnan jälkeen ja pyrin myös ennen sitä, sekä kisojen jälkeen. Ei kiitos enää sitä, että treenaan ihan joka päivä ja suunnilleen joka viikonloppu on kisat tai jopa tuplakisat, eikä vapaapäivää yhtään.


2017-07-24_01-12-33

Viikonloppuna edessä olisi jälleen shelttileiri! Hetken pohdin lähdenkö ollenkaan ja sai jännittää hetken pääsenkö sinne mitenkään, mutta siellä taas ollaan koko viikonloppu. Erityisesti odotan perjantain luentoa, lauantain/sunnuntain jälkeä ja sunnuntain tokoa!

Sitä ennen tarkoituksena olisi saada postauksia valmiiksi, jotta saadaan tosiaan postauslistaa vähemmälle ja haluaisi kirjoittaa heti tuoreeltaan leiristä ettei mitään unohdu.

28 kesäkuuta 2017

Mätsäreissä kilpailijan ja tuomarin roolissa.

Ainahan saa huonon sään vuoksi vähän mököttää, eikös? Viime päivinä vettä on tullut aivan jäätävän paljon eikä loppua näy. Kun vielä toistaiseksi ehtisi räpsimään kuviakin mihin vuorokauden aikaan vain, vaan eipä hirveästi ole asiaa kameran kanssa ulos, kun ukkoskuuroja tulee normaalin sateen välissä ties kuinka monta. Noh, onhan tässä kuussa ehtinyt olemaan oikeasti kivoja lämpimiä päiviä ehkä kaksi tai kolme. Jospa se tästä, kun pian vaihtuu heinäkuukin?

Eipä sitä ole tullut edes näpytelytä juuri mitään, vaikka sokerista tehty kirjuri on pysytelly tiukasti sisällä. Mitä nyt vienyt Rudia tarvitsemilleen lenkeille ja pyörähtänyt agi -ja rallytreeneissä. Jospa sekin tästä hiljalleen! Ainakin hienosti fiilis näpyttelemään alkoi iltalenkillä ollessa puoliltaöin. 

Match Show 11.06.2017 - PUN2
Match Show 11.06.2017 Sahalahti, Rudi PUN2


Kuun alkupuoliskolla tuli pyörähdettyä toista kertaa kuukauden sisään. Meinasipa sitä näpytellä ettei olla oltu kehässä pitkään aikaan, eipä. Pienellä varauksella lähdettiin, kun päivälle oltiin luvattu sadetta vaan kävikin niin, että aurinko paistoi ja oli lämmin. Vasta ihan paria kilometriä ennen kotia alkoi satamaan. Kerrankin näin päin!

Sateen vaarasta huolimatta oltiin ajoissa paikalla. Käytiin ilmoittamassa heti koirat, jonka jälkeen lenkiteltiin tovi. Alettiin siirtämään tavaroita autosta tien yli mätsäripaikalle niin ettei jäänyt hurjaa aikaa ennen kehien alkua. Kehiä kun pyöri vain kaksi kerrallaan ja alkuun oli veteraanit & lapsi ja lelukoira sekä pennut, oletettiin me ettei ihan heti olla kehässä. Vaan kävikin niin, että meidän kehässä oli lapsi ja lelukoira kisaajia oli eniten (8), pentuja ja aikuisia taisi olla saman verran (6). Itsehän en yhtään varautunut menemään noin nopeasti kehään vaan niin parikehään kuin nauhakehäänkin tuli kiire. Menin laittamaan koirankin väärinpäin, mutta mitäs pienistä. Rudia ei hirveästi kiireet ja mokailut haitanneet, sillä kaveri oli oikein nätisti. Kauempaa katsonut mukanaolija sanoi Rudin ottaneen hyvää askelta. Kuvia tai videota ei ole, joten tiedä sitten oliko Rudiksi hyvää vai ihan muutenkin. Namikättä ei oikein olisi jaksanut katsoa, maisemat olivat kivempia. Täytyisi varmaan opettaa jokin vihje käteen katsomiseen. Suunnilleen kuukausi olisi virallisiin näyttelyihin, ehitisiköhän?

Punainen nauha saatiin, kun vastassa ollut tipsu sai sinisen. Nauhakehässä meitä tosiaan oli vain kolme, joten palkinnoille varmuudella päästiin. Niin kävi ettei kätelty ihan ensimmäisenä vaan napattiin paikka keskeltä. Huikea mies! Palkinnoksi saatiin kanafileiden lisäksi kerrankin jotakin käytännöllistä, pullo Pet Head hoitoainetta ja vieläpä pinkissä pullossa. Ainoa miinus on se, että hoitoaine on suunniteltu käytettäväksi karvanlähdön aikaan eikä tuolla moisia kausia ole kolmeen vuoteen ollut, vaikka onkin tuollainen pehko.  Noh, ehkä sen voi silti käyttää.

Myös siskon Hilly oli mukana isoissa aikuisissa, joita saikin odotella. Kerrankin näin päin! Yleensä pieniä pentuja ja aikuisia on niin paljon ettei tunnu koskaan loppuvan. Hillyn tuomarina oli ensimmäistä kertaa mies, jota jännitti selkeästi enemmän kuin aiemmin naistuomareita. Katsoin hiukan hämmentyneenä, kun Hillyn väistäessä tuomari otti koirasta väkisin kiinni vetäen hieman itseensä päin, katsoen hampaat. Pahensi vain entisestään vieraiden pelkoa, juuri kun oli vähän mennyt eteenpäin.  Eipä ainakaan tarvitse samalle viedä enää, mikäli sattuu uudelleen olemaan jossain. Liikkeet eivät sujuneetn tämän jälkeen ollenkaan eikä seisottaminenkaan meinannut enää onnistua, kun pälyili tuomaria mennessään näköpiiristä pois. Tuomari ilmeisesti piti Hillystä kuitenkin sen verran, että sijoitus oli SIN3.

Match Show 11.06.2017 - SIN3
Match Show 11.06.2017 Sahalahti, Hilly SIN3
Tulipa oman kehän jälkeen mentyä tutkimaan paremmin isojen pentujen ja aikuisten kehiä. Katselin tarkemmalla silmällä koirakoita, miettien kummin päin nauhat menevät ja miten koirat sijoittuvat. Taisipa pohdinnat mennä aikalailla samanmoisesti kuin tuomarilla. BIS-kehässä menivätkin arvaukset kyllä ihan väärin. Kaikki kahdeksan koiraa palkittiin ja ehkä kolme meni oikein, haha. Tämä vain siksi, että olin lupautunut tuomaroimaan heti seuraavana tiistaina ensimmäistä kertaa mätsäriin. Onneksi luokkana oli tuttu ja turvallinen pienet aikuiset. Toivoin ettei tulisi montaa koiraa, kun tiesin olevani melkoisen hidas ainakin ensimmäisellä kerralla. Sateenuhan vuoksi koiria oli kyllä todella vähän, mutta eniten oli juuri pienissä aikuisissa ja viimeisenä lopettelin kehää. Noh, ei se mitään! Oli kyllä ihan hauska kokemus, vaikka jäätymisiä tuli enkä edennyt ihan suunnitelmien mukaan. 

Myös Hilly oli mukana pyörähtämässä isoissa aikuisissa. Sisko oli sitä mieltä, että voi hyvin viedä heti uudelleen kehään ja katsoa miten reagoi. Samaa mieltä olin itsekin, kun samanmoista kohtelua olisi tuskin luvassa. Hieman oli jännittänyt enemmän, joten tuomari vain vähän silitteli ja antoi namia. Nauhakehässä ei sijoitusta tullut, vaan oli viidestä koirasta viides. Sijoitushan ei nyt tärkeintä ollutkaan vaan se, että saatiin heti perään hyvä kokemus.