21 toukokuuta 2017

Luminen shelttitapaaminen

Satuttiin kerrankin pääsemään shelttitapaamiseen viime viikolla, edellinen kerta taisi olla 2014 kesällä. Kun kerran oli sopiva aihekin, sheltin siistiminen, niin mikä jottei. Paikalle saapui erittäin osaava henkilö, joka näytti ensin omalla sheltillään mitä kaikkea käydään läpi. Sitten pääsivätkin kaikki sheltit vuorotellen pöydälle, siinä kurkittiin mitä ja miten juuri siltä sheltiltä otetaan. Siitä lisää myöhemmin.

Rudi oli ihan hepulissa, kun joka puolella oli oman rotuisiaan. Vähän sitäkin kun ei tehtykään mitään vaan vain oltiin ja katseltiin. Kaikkia piti päästä hetinyt moikkaamaan, varovaisen tuttuun tyyliin. Innostuipa kaveri vähän leikkimäänkin. Eikä kolme lumikuuroakaan haitanneet menoa. Muutamat räpsyt tapaamisesta nappasin, joten muutaman kai voisi tännekin laittaa.



IMG_4485IMG_4547IMG_4502IMG_4481IMG_4476IMG_4468IMG_4466IMG_4454

16 toukokuuta 2017

Viimeiset kisat ennen hallikautta.

Tuli ilmoitettua Rudi vielä yksiin agikisoihin ennen vähän pidempää taukoa. Taisin sanoa samanmoisesti myös silloin, kun päästiin kolmosiin. Vaan pitihän sitä nyt vielä viimeisiin lähellä oleviin hallikisoihin mennä. Vielä kun en luota siihen, että agility pihalla sujuu niin treenaillaan nyt kesä ulkona. Tai no joka toinen viikko ollaan viikkoryhmässä ulkona, mutta jos satutaan eksymään treenaamaan toisenkin kerran viikossa.

Näiden kisojen jälkeen olen suunnitellut kesän niin, että yritetään saada treenilistaa edes hieman lyhyemmäksi ja Rudi pääsee (vai joutuu) hierojalle, jotta saadaan jumit pois. Seuraavan kerran startataan kisoissa, kun hallikausi taas alkaa. Sen verran täytynee saada varmuutta tekemiseen, luottoa osaamiseen ja sitä kuuluisaa vauhtia. Meidän vauhti ei vaan riitä toistaiseksi. Lisäksi pitäisi treenata vähän sitä, tätä ja tuota.




Pakkaa hieman sekoitti tuo ensimmäiseltä hypyltä kieltäytyminen. Harvemmin, jos koskaan, on tuota tehnyt. Pitkäksi venähtäneen käännöksen takia meinasi koskea Aalle, mutta täpärästi vältyttiin hyllyltä. Valitsin 4-5 väliin hitaamman vaihtoehdon ihan siitä syystä, että saa pidettyä Rudin kuulolla. Takaraivossa kun edelleen kolkuttelee ne superkaarrokset ja kuuroudet. Olisi saattanut myös tehdä kuitenkin sen verran ison kaarroksen, että olisi pamauttanut väärälle puolelle. Puhumattakaan siitä, että olisin jättänyt Rudin seläntaakse.

Olin vähän suunnitellut tekeväni renkaan ja hypyn väliin takaaleikkauksen, mutta pohdin ehdinkö ohjata seuraavaa hyppyä takaakiertona. Lennosta ja ihan vahingossa tuo vaihtuikin radalla sokkariin Aan jälkeen. Eipä olla taidettu tehdä sokkaria ennen rengasta, joten melkoinen riski tehdä se ensimmäistä kertaa radalla. Ehkäpä se kuitenkin kertoi siitä, että alkaa sittenkin vähän luottamaan Rudiin.  Takaakierron jälkeinen valssi vähän takkusi, kuten myös kepeille lähetys ja 12 hypyn valssi.

Hieman pisti hirvittämään vino 13 hyppy. Rudi  kun ei pahemmin tykkää hypätä kohti eikä mun ohjauksella välttämättä edes ymmärrä hypätä vinoa hyppyä. Mietin vielä rataantutustumisen jälkeenkin mitä hittoa siinä teen, jotta Rudi sen hyppäisi. Samalta puolelta koiran kanssa tarkoittaisi takaaleikkausta keinulle, joka muutenkin on vielä vähän epävarma. Joskin juuri edeltävissä treeneissä oli superit toistot keinulta. Toiselta puolelta taasen koira hyppäisi mua kohti, mikäli ehtisin niin pitkälle. Riskillä viimeksi mainittu ohjaus ja soopelihan hyppäsikin! Hämmennys iski ja pieni "mikä sit" -fiilis. Rudi oli selkeästi puomin jälkeen ihan valmis menemään maaliin, mutta eipä nyt rataa jätetä kesken ihan tuollain. Koiruus takaisin ja viimeiset hypyt vielä.

Radalta jäi kahdesta kiellosta ja hiukan takkuisesta/varmistelemasta menosta huolimatta hyvä fiilis. Tykkäsin radasta, sopi kyllä meille vaikkei sitä nollaa tullutkaan. Kun keväällä päästiin vihdoin ykköset läpi, joka oli meidän ainoa tavoite agilityn suhteen, tuli jotenkin rennompi fiilis kisoihin. Se näkyi heti onnistumisina kakkosissa, vaikka eivät nekään täydellisiä olleet. Puhumattakaan kolmosten radoista. Tänä keväänä ollaan menty yhdessä tekemään hauskaa agilityä myös kisoihin, eikä viime vuoden tapaan molemmat omaa rataa, hermot kireällä veren maku suussa lähestulkoon oksentaen jännityksestä. 



Rudille jäi selkeästi päälle, että ensimmäisen esteen ohittaminen on fine. Napattiin hienosti kymppi heti alkuunsa. Päätin kuitenkin, että mennään rata loppuun kun ei vielä hyllyksi asti mennyt. Ainoa kamala aloituksessa oli, miten ehdin ohjaamaan vitoshypyn. Piti ottaa reilusti etumatkaa, mutta lopulta lähdettiin samalta viivalta Rudin kanssa. Onni oli Rudin hyvin toimivat korvat, olin sen verran kaukana vitosesta, että entinen Rudi olisi jäänyt vain laukkaamaan ympyrää eikä hypännyt ainakaan vitosta. Sen jälkeen pikkuisen valahti käännös liikaa, kuten myös 8-9 välissä, kun tuttuun tyyliin yritän mennä kiinni esteeseen, vaikka kuinka olisin myöhässä. Sinällään onni hiukan venähtänyt kaarros tuohon väliin, kun olin ohjaamassa Rudia hyppäämään hypyn väärin päin.

En tosiaan tiedä miksi ohjasin putkeen takaaleikkauksella, kun olisi voinut uskaltaa tehdä sokkari, jolloin ei olisi tullut noin kamalaa pituutta. Pituus-putki oli seuraava, joka radalla hirvitti. Ei varmaan löydä ja löysi kuitenkin. Jonkun piti ohjata 16 hyppy pakkovalssina, mutta ottikin taas vähän isomman riskin ja ohjasi melkein saksalaisen näköisellä. 18 hyppy on loistava esimerkki siitä, ettei Rudi kestä yhtään hypätessään pois päin tai mua päin, jos lähden etenemään suoraan. Hienosti toiseksi viimeinen hyppykin ohitse ja väärinpäin ja ties mitä muuta. Onneksi ei enää tuossa vaiheessa haitannut, kun hylly napsahti 18 esteeltä.

Tämän radan jälkeen taisin todeta jälleen etten mene koskaan enää agikisoihin. Vaan jäähkälenkillä jo mietin vähän suunnitelmaa mitä ja miten treenataan, jotta syksyllä meno olisi sujuvamman näköistä kisoissa. Agilityssä ei onneksi enää ole sitä samanmoista ärsytystä kuin viime vuonna, vaan nykyisin on hauskaa tuloksista viis.

14 toukokuuta 2017

Näytelmöintiä kerrakseen.

Jestas sentään kun inspiraation ja fiiliksen näpyttelemiseen täytyy tulla aina siinä vaihessa, kun pitäisi mennä nukkumaan. Tai herää yöllä siihen fiilikseen, että on pakko näpytellä tuumailut ylös. Sinällään onni ettei ole hetkeen aikaisia herätyksiä aamuisin.

Kuun ensimmäisenä päivänä käytiin mätsärissä, kun ennakkoilmo oli sen verran halpa, että kannatti käydä pyörähtämässä. Rudin seuraksi mätsäriin lähti siskon x-rotuinen Hilly, vaikkei x-rotusille omaa luokkaa ollutkaan. Silti Hilly nappasi itselleen SIN4 sijoituksen.

Rudi oli kehässä ensimmäisessä parissa, parinaan muistaakseni kääpiöpinseri. Omaan silmään Rudi liikkui yllättävänkin hyvin, kun itse keskityin Rudin sijaan omaan liikkumiseen. Tasainen, hiukan vauhdikkaampi sekä pitkillä askelilla varustettu tassuttelu saa myös soopelin menemään (melko) nättiä ravia. Pöydällä Rudi yllättäen vähän jännitti koskiessa, mutta muutoin oli nätisti. Ravissa muutama haukku taisi päästä, pari laukka-askeltakin ottaa. Napattiin kuitenkin punainen nauha. Nauhakehässä tuomari kommentoi tehneensä valinnan itselleen vaikeaksi, kun päästi kaikki parhaat tähän kehään. Eikös tuo punaisten kehä tavallaan sitä varten olekin? Tuomari valitsi vielä kuusi tai kahdeksan "parhaista parhainta" koiraa, joihin mekin kuuluttiin. Tästä ryhmästä kuitenkin tiputtiin ensimmäisenä, joten tuloksena oli PUN-. Tyytyväinen kuitenkin olen, sillä ollaan ilmeisesti löydetty tähänkin lajiin yhteistyö.


Hilly mätsäreissä 01.05.2017

Samaisen viikon lauantaina oli vuorossa meidän ensimmäinen näyttely vuoteen, Tampere KV. Pikkuruisen pisti hirvittämään, vaikka mitään erityisen huikeaa menestystä en odottanut tälläkään kertaa. Kovasti vain toivoin ainakin EH:ta, sillä Ruotsalainen tuomari nyt on aina vähän tiukempi. Näin ainakin olen itse huomannut, ehkäpä vähän uskoteltukin.

Millään Rudi ei kehässä halunnut korviaan näyttää itse. Pöydällä tuomari näki korvat vain laittamalla itse ylös. Tiedä mikä Rudiin meni, eipä ole ennen moista luimistelua tehnyt. Saattanut toki satunnaisesti kuunnella mitä takana puuhataan, mutta nostanut korvansa pyydettäessä tai vähintään käden mennessä taskuun. Liikkuminen meni nätisti yksin ja ryhmässä, kun itse muisti ottaa kunnolla väliä edellä menevään ja ottaa vähän pidempää askelta. Luimistelukorvia lukuunottamatta jaksoi seistä nätisti paikallaan tarvittavan ajan. Ei korjannut asentoaan tai istunut kriittisessä kohtaa. Kerran tuo ryhmässä seistessä pyllähti istumaan, mutta tuomari ei sitä nähnyt. Erinomainen sieltä napsahti, kuten napsahti myös kahdeksalle kymmenestä avoimen luokan koirasta. Tästä ei päästy taaskaan edes sijotuksille. Erinomainen oli kuitenkin parempi mitä odotin!

Tuomari: Monica Vikner Stafberg, Ruotsi
Suomennettuna: "Hyvä kokonaisuus. Kaunis pää. Hieman kevyet korvat, joita koira voisi esittää paremmin. Hyvä kaula ja selkälinja. Avoin lapakulma. Riittävästi kulmautunut takaosa. Liikkuu hyvin sivulta. Hieman korkea hännän asento.Erinomainen karva."
AVO-ERI

Aikalailla sitä samaa, mitä on aiemminkin tullut. Ainoana uutuutena korvien keveys ja että niitä koira voisi esittää paremmin. Tarkoitti juurikin sitä jatkuvaa luimistelua. Sinällään harmittaa etten saanut millään Rudia nostamaan korviaan, olisi voinut päästä vaikka sijoituksille. Vaikkei sitä tietenkään tiedä johtuiko vain niistä korvista, mutta eipä tuossa oikeastaan mitään muutakaan niin suurta ollut. Noh, kohti seuraavia näyttelyitä! Joista puheenollen en tiedä viitsinkö enää tämän vuoden jälkeen ilmoittaa Rudia näyttelyihin, kun vähän näyttäisi siltä ettei Rudia ole siunattu näyttelymenestyksellä. Toki pitäisi osata suunnata vain oikealle tuomarille, mutta minä noviisina tiedä kyllä yhtään kenelle kannattaisi viedä ja kenelle ei.
Tampere KV - ostokset

Tulipa sieltä napattua muutama ostoskin, joskin vain kahdelta eri kojulta. Painoittuipa vielä vain ruokaan ja herkkuihin. Nyt kaappi pursuaakin vanhoista ja uusista ruoista ja herkuista sen verran, että eipä tarvitse ostaa ennen kuin nämä loppuu. Ellei treeninameihin halua vaihtelua Naturis Fresh-makkarasta, nakeista, juustosta tai jauhelihalevystä. Nami kuin nami käy treeniin tuollaiselle possulle, mutta edellämainitut ovat ihan lemppariherkkuja. Halusin kokeilla HauHaun nappuloista molempia makuja, jos sattuu käymään niin, että vaihdan markettipöperöön niin olisi se sitten HauHaun nappulat. Huomasimpa kuitenkin kotona, etät kana olikin pienille pennuille. Huppista! Riskillä nappasin nuo nahkaluut käärittynä pihvin makuisilla soiroilla. Haluan Rudin oppivan rouskuttelemaan kunnolla luita niin täytynee yrittää ensalkuun totuttaa supermaistuviin ja ohuisiin kääpiökoirille tarkoitettuihin tikkuihin. Ainakin tähän mennessä maistunut hyvin. Peruspussin Hauhaun herkkuja, joita Rudi on napannut kisoista ja tykännyt kovasti. 3pss/5€ oli aika jees tarjous. Annosaterioita mukaan retkille ja kisoihin sekä hätätapauksissa aamupalaksi. Makkarat menevät pusseissa pakastimeen, tuon kokoinen koira ei yksin syö 800g makkaraa ilman puolen makkaran homehtumista. Aamupalaksi tuo. Katsellaan miten maistuu!

12 toukokuuta 2017

Videomateriaalia keväältä.

Löytyipä raivatessa  vähän video -ja kuvakansioita järjestykseen muutama julkaisematon treenivideo rallysta ja kasa soopelin juoksenteluvideoita. Juoksenteluvideot yhteen, rallyt erikseen. Rally-tokon videoista saa hyvän kuvan siitä, millaista meidän meno tällä hetkellä on. Ei olla treenattu yhtään itse liikkeitä tuolloin seitsemään kuukauteen, tätä kirjoittaessa yhdeksään kuukauteen, vain muutaman hassun kerran lyhyttä kontaktitreeniä (1-10s) ja lyhyttä (1-5 askeleen) seuraamistreeniä. Eipä Rudi edes pysty lähestulkoon tuohonkaan hallissa eikä varmaan enää ulkonakaan. Ehkäpä pitäisi hiljalleen aloittaa taas treenaamaan kontaktia ja seuruuta, kun suunnitelmissa olisi pyörähtää tänä vuonna rallykisassa tai kahdessa. Siitäpä lisää myöhemmin.