Sivut

09 helmikuuta 2018

Jokaisen talven löytö.

Aina talvella mieleeni muistuu läheinen luontopolku, jonka takia käydään siellä enemmän talvella kuin muina vuodenaikoina. Keväällä ja syksyllä nyt muutenkin se on aina todella kurainen, mikäli sattumalta kesän aikana kuivuu niin siellä kasvaa kasvit niin korkeiksi ja pitkospuiden yli ettei edes viitsi sinne mennä. Sotkeentuu vaatteet, kompastelen kasveihin ja ne punkit.

Talvisin siellä on myös ihanat maisemat, kun järvikin on ihan vieressä, jonne voi samalla lenkillä piipahtaa, mikäli jäälle uskaltaa mennä. Mä olen sen verran arka menemään jäälle, että harvemmin uskallan mennä jäälle, vaikka kuinka olisi jään paksuus mitattu vaikka 3-metriseksi. Viime talvena taisin uskaltautua pikaisesti käymään jäällä kahdesti tai kolmesti. Silloinkin niin, että koiran kanssa vastaan tullut ehdotti annetaanko koirien hetki leikkiä jäällä. Rudi harvemmin innostuu tuntemattomien koirien kanssa leikkimisestä, mutta sai tutustua kivoihin koiriin ja itselleen itsevarmuutta.

Tänään ehdittiin tekemään noin puolentunnin lenkki luontopolulla, ennen töihin lähtöä. Siksi on kiva mennä iltavuoroon, kun voi lähteä aamupäivällä valoisan aikaan, sillä silloin voi napata myös kameran mukaan. Oli sitten lenkki, treenit tai muuten vain napata kuvia satunnaisista kohteista. Täytyisi nyt erittäin huonosti liikutun tammikuun jälkeen lähteä taas tassuttelemaan niitä meidän normaaleja lenkkejä ja alkaa ulkoiluttamaan kameraa enemmän.


Uskaltaiduin päästää Rudin irti luontopolulla pitkästä aikaa, kun aina ei voi olla varma minkälaisia koiria sattuu vastaan tulemaan. Rudikaan kun ei aina tottele käskyä niin hyvin kuin osaisi, jos toteaa koiran olevan sen mielestään kiva. Siksi välttelenkin pitämästä Rudia irti paikoissa, joissa on mahdollista tulla yllättäen koira vastaan tai on muuten ahdasta ohittaa. Nykyisin kun Rudi tahtoo mennä kovin kaukana musta ja tuolla mutkaisella luontopolulla ei niin helposti kaukaa huomaa toista koiraa. Yleensä tulee nimittäin huudeltua todella ajoissa Rudi luokse ja hihnaan. Kun en itsekään tykkää, että Rudin iholle ryntää tuosta vain koira niin en myöskään tykkää siitä, että Rudi tekee niin muillekaan.


IMG_9661IMG_9654IMG_9650IMG_9627IMG_9649IMG_9645IMG_9640

05 helmikuuta 2018

Match Show 02.02.2018

Perjantaina lähdettiin Riian ja sen siskon kanssa kohti Your Dogin mätsäreitä Lempäälään. Edellisistä mätsäreistä taitaa olla seitsemän kuukautta ja virallisista näyttelyistä kolmisen kuukautta. Tykkään enemmän mätsäreistä kuin virallisista näyttelyistä niiden tunnelman vuoksi. Eikä enää oikein innosta lähteä virallisiin näyttelyihin, kun on vielä vähemmän merkitystä itselle kuin aiemmin. Mätsäreistä taasen taitaa tulla jälleen jonkinmoinen harrastus meille.

Paikkana Your Dog on pieni, jonka takia luulin siellä menevän yksi kehä kerrallaan. Sainkin matkalla tietää siellä pyörivänkin kaksi kehää yhtä aikaa, pienen odottelutilan kera. Pohdin ainakin mielessäni, että onneksi Rudi osaa nykyisin käyttäytyä. Kunnes päästiin pieneen odottelutilaan odottamaan pienten aikuisten kehää. Rudi haukahteli sattumanvaraisesti muutamalle koiralle ja etenkin yhdelle tietylle, joka haukahteli muille. Tiedä sitten puolustiko Namua, kun on ihan rakastunut siihen, puolusti kenties mua vai mikä oli.

Rudilla oli onneksi oikein ruhtinaallisesti aikaa hiukan katsella ympärilleen ja rauhoittua. Pienten aikuisten kehä kun taisi alkaa vasta suunnilleen puoli kahdeksalta ja me päästiin parikehään melko tarkkaan tuntia myöhemmin. Kehässä Rudi oli oikein nätisti, mitä nyt korvat tahtoivat taas olla vain luimussa eikä nätisti pystyssä. Pöydällä ei aristellut ollenkaan ja siinä kohtaa näytti jopa korvatkin. Ravikin oli suhteellisen nättiä, vaikka kuvaan sattuikin juuri se kohta, kun taisi olla vähän turhan hauskaa. Saatiin punainen nauha ja nauhakehässä käteltiin toisina pois. Tyytyväinen olen Rudiin silti, kun pystyi alkuhepuloinnin jälkeen olemaan nätisti kehässä. 


Kuvat © Riia & Tiia

Match Show 02.02.2018Match Show 02.02.2018Match Show 02.02.2018


.

31 tammikuuta 2018

On silti mulla takiasi aina sydän vähän kallellaan.

Jos se ei ollut sitä jo tarpeeksi aiemmin niin nyt vasta onkin. Näin otsikkoon viitaten.

Reilu kaksi kuukautta on nyt aikaa siitä, kun käytiin luustokuvissa ja lopetettiin agility. Ehkä nyt voisi koota hiukan ajatuksia sen suhteen, vähän fiksummin kuin silloin osasi. Silloin meni jonkinmoiseen shokkiin, kun semmoista tulosta ei vain osannut odottaa. Koira ei kuitenkaan ollut oireillut mitenkään muuten kuin jumiutui helposti selästä, mutta se nyt olisi voinut johtua muistakin syistä. Rudin laitoin silloin pariksi päiväksi pumpuliin ja aloin seuraaman jokaista liikettä, kieltäen heti kaikki muut kuin kävelyn, istumisen ja makaamisen.

Lopulta oli pakko myöntää, että Rudista ei vain ole sellaiseksi sohvaperunaksi, joka lenkkeilee pelkästään hihnassa lyhyitä lenkkejä loppuelämänsä. Rudin pää ei vain kestäisi sellaista. Ei siitä todennäköisesti ihan mikään hirviö tulisi, mutta nytkin on huomannut, että todella energisenä ja tylsistyneenä saattaa kotilenkeillä rähähtää vastaantulevalle herkemmin tai alkaa kantamaan eteisestä kenkiä olkkariin, nostaa lelut lelukopista ja hakea vaatteita pyykkikorista. Eikä tähän tarvita kuin kaksi tai kolme päivää vapaata.

Tulin siihen tulokseen, että Rudi saa elää tavallista elämää niin kauan kuin jalka kestää. Edelleen painotan sitä, että mielummin hiukan lyhyempi ja superhauska elämä kuin hiukan pidempi ja tylsä. Koira kun ei tiedä miksi se ei saa tehdä jotain asiaa. En tietenkään ala sitä yllyttämään tekemään mitään korkkiruuvihyppyjä tai muutakaan fiksua, en taida enää kurre tai takatassuilla pyörähtäminenkään olla hyväksi. Katsellaan mihin tilanne kehittyy ja edetään sen mukaisesti. Vielä niihin puolenvuoden välein annettaviin pistoksiin voin lähteä, mikäli tilanne sitä joskus tulevaisuudessa vaatii, mutta en joka päiväiseen kipulääke-annoksiin.

Mutta. Rudi saa treenata samanlailla rally-tokoa ja tokoa, tulevaisuudessa myös nosea ja doboa. Toki dobossa on joitain liikkeitä joita ei suositella tekemään, jonka takia mennään alkeis -ja jatkokurssille, kun sopiva ajankohta ja ryhmä löytyy. Käydään nyt ainakin kerran uimassa, kun sain jouluna lahjakortin uimalaan. Viime heinäkuusta ollaan käyty kuukausittain joko hierojalla tai fasciakäsittelyssä. Aiemmin toki myös hierojalla, mutta hitusen harvemmin, n. 2-3kk välillä. Lisäksi Rudin kanssa lenkkeillään aivan samanmoisesti kuin aiemmin. Tehdään normaaleita pitkiä lenkkejä useamman kerran viikossa, niin tutuilla kotikulmilla kuin luontopolulla, metsässä ja pellolla. Rudi saa leikkiä ulkona tuttujen koirakavereiden kanssa, kun oppi viime vuonna vähän leikkimään toisten kanssa. Tosi nätisti ja rauhallisesti se leikkii, mutta leikkii kuitenkin. Olin vähän yllättynytkin tästä! Ulkona saa leikkiä mm. pallolla tai frisbeellä omaan tahtiin tai ei niin kauas heitettynä/potkaistuna.

Pidän etenkin kisapäivien, mahdollisten dobotuntie, palloleikkien ja muiden vähän enemmän fyysisten päivien jälkeen vähintään yhden lepopäivän, ehkä toisenkin mikäli tilanne vaatii. Nykyisin meidän treenit (toko, rally-toko) ovat enemmänkin täsmätreenejä, joten teen 5-10min treenejä 1-2 kertaa päivän aikana, joten lepopäivät muokkautuvat niissä tilanteen mukaan.

Ruokinta ei tule sen enempää muuttumaan kuin, että saa nyt Avital-nivelvalmistetta sekä lohiöljyä. Löysin myös tekstin siitä, että naudanlihaa ei suositella antamaan, koska saattaa aiheuttaa nivelissä tulehduksia. Mene ja tiedä, mutta saa nyt ainakin syödä ne naudanlihat mitä pakastimessa on.

2018-01-27_10-36-37

29 tammikuuta 2018

Vuoden ensimmäiset kisat.

Niin ne vuoden ensimmäiset kisatkin olisi takana. Lauantaina oli TamSkilla rally-tokokisat. Hirveästi ei ehditty taas treenaamaan hirveästi uuden arjen vuoksi, joten hiukan jännitin miten saan superhepulin toimimaan kentällä. Sinänsä hyvä, että oltiin toisiksi viimeisiä eikä ihan alussa niin Rudi sai vähän katsella ympärilleen ja väsähtää. Ainakin niin luulin. Siinä vaiheessa kun otin Rudin häkistä tekemään muutaman liikkeen ennen meidän vuoroa, oli se edelleen ihan yhtä innoissaan ja hepulissa tekemässä. Tosin vielä siinä vaiheessa nenä tahtoi vähän viedä, mutta ennen siirtymistä lähtön kielsin vähän tiukemmin ja ilme kertoi sen, että uskoi lopulta.

Ennen lähtöä tein 360 asteen vasempaan, jospa se herättäisi Rudin kuuntelemaan. Reagoi pienesti tuomarin kysymykseen, joten ihan heti luvan saatua ei lähdetty. Onneksi siinä saa hetken olla ilman pisteenmenetyksiä. Voisi sanoa, että Rudi oli kyllä kuulolla radalla, mutta vähän turhankin innokas, jonka vuoksi menetettiin pisteitä. Vähennyksiin kuului yksi -10 tvä (liikkestä maahanmeno), koska en huomannut Rudin menevän istumisen kautta maahan, vaan katsoin sen menneen vain hitaasti. Hämmennyin ensin sitä miten hitaasti meni, kun maahanmenosta on tullut sille yksi lemppariliikkeistä, kunnes kiertäessä huomasin sen nuuskivan maata eikä siksi lähtenyt heti mukaan. Muuten saatiin -1 ja -3 vähennyksiä puutteellisesta yhteistyöstä sekä yhden kerran uusittiin.

Maalissa jäin hetkeksi tuumailemaan menikö Rudi kaksi viimeistä kylttiä väärällä puolella. Kun edellinen oli vielä käytösruudussa pyöritin hetken päätä suuntiin, missä oli puolenvaihtoja, kunnes huomasin koirakon jo lähteneen. Hups! Ensi kisoissa voisi miettiä vasta oman suorituksen jälkeen. Käytösruudussa onneksi oli edessä istuminen. Ennen ajan lähtöä Ruu nuuski melko pahasti, mutta käskytin jälleen tomerasti ”jätä heti”. Sen jälkeen kerran taisi nenä alkaa laskemaan, mutta toistin käskyn eikä sen jälkeen enää yrittänytkään nuuskia vaan katsoi mua tai radalla menijää nätisti. Huippua! Ensimmäinen käytösruutu joka oikeasti onnistui.

Saatiin pisteiksi 81/100, joka on meidän piste-ennätys MES-luokassa! Kommenttina oli ”innokas ja osaava koira. Hienoa yhteistyötä”, joka todella lämmitti mieltä kaikkien vaikeuksien jälkeen. Vuosi sitten en vielä tiennyt, että jonain päivänä voin sanoa rehellisesti kisaamisen olevan kivaa ja olivat pisteet mitkä tahansa niin voi olla enemmän kuin tyytyväinen. Tästä on hyvä jatkaa kisavuotta!


aaaaa